Aasian matkallani (Thaimaa, Kambodza, Laos) olin suorastaan shokissa kaiken roskan ja kertakäyttökulutuksen määrästä. Näin todella äärimenoa! Tässä likaisia faktoja:
1. Vaelsin roskan päällä
Kyllä Thaimaa on siistimmässä kunnossa kuin Kambodza, mutta siitä huolimatta aloitin reissuni paskan päällä tallustamalla. Kun tein ”munkin – monk’s trail – vaellusta” Chiang Maissa eksyin vahingossa reitiltä, joka oli suuri virhe. Loppumatkan nimittäin kirjaimellisesti kiipesin renkaiden, sohvien, roskan, tölkkien, pullojen, kenkien ja kaikenlaisen kuran päällä. Nämä kun olivat vielä mäessä, niin tosiaankin ponnistelin ja kiipesin. Hetken ajan olin jo huolissani, että mitä kuppasia neuloja siellä piileksii – mutta selvisin tietääkseni naarmuilla. Ei tarvitse vältellä meikäläistä kuin ruttoa.
2. Pidätin hengitystä – ilmansaasteet pelottaa
Monella on Aasiassa käytössä yksi ylimääräinen asuste! Tdsadaaam: se on hengityssuoja! Kyllä, saa kuulkaas kaikenlaisia värejä ja kuvioita ja sarjakuvasankareita. Tämä trendi on vastannut kysyntään, sillä valitettavasti monen monituisessa paikassa ilmansaasteet kauhistuttavat sakeanaan. Jos et tästä ole kärsinyt, kuvittele vain siitepölykauden tavoin kaikki limakalvot täynnä kuormitusta – mutta tällä kertaa ilman epäpuhtauksista johtuen. Olin tyhmä kun en itse käyttänyt suojaa, ajattelin että tämä on väliaikaista. Pahimmissa paikoissa peitin nokka-suualueeni kädellä. Vaikka olen pitänyt lentokentällä maskeissaan vaeltavia aasialaisia vähän pölkkyinä, loppujen lopuksi he ovat ehkä vaan fiksuja ja tottuneita.
3. Aasiassa on valtava kertakäyttökulttuuri, välinpitämätön asenne ja ei kierrätystä
Ei sen väliä lattialle, veteen vai pellolle, mutta hanska heiluu ja roskat lentävät! Ja yleinen asenne tai ajattelemattomuus on: en välitä paskaakaan. Jos menisin keräämään ympäröiviä roskia, minua katottaisiin kuin kahjoa. Niin tavallista se on Kambodzassa, että kaunis vihreä luonto on roskasta kirjava. Tuntuu ettei siellä koko roskia edes huomata enää, ei tiedetä paremmasta. Paha juttu on, että tilannetta ruokkii kertakäyttökuppikulttuuri, kun joka puolella on tarjolla jotain juomaa tai ruokaa ja aina uudet pakkaukset, joita ei millään tavalla kierrätetä.
Opettaessani kyläkoulussa pidin tunnin roskaamisesta ja yritin valistaa niiden keräämisestä. Pelkäänpä kuitenkin pahoin, että tämä on lapsien vanhemmilta niin vahvasti opittu paha tapa, että on puoliksi ihme, jos se kääntyisi joskus toisinpäin ja lapset oikeasti alkaisivat opettaa vanhemmilleen, että niin ei tehdä. Mutta toivossa on hyvä elää.
4. Kaikki on muovin peitossa
Muovi on kova juttu Aasiassa. Sen konkreettisia ruumiillistumia Chiang Maissa olivat joka kadun kulmassa tervetulleeksi toivottavat kumiukot, jotka viuhtoivat kumista kättään. Se on karseeta, kuinka paljon muoviroskaa kertyy joka päivä. Luulin että Eurooppakin on paha, mutta perun sanani! On joo hygieenista, mutta samaan aikaan niin surkuhupaisan surullista, kuinka pillit (turha keksintö muutenkin) ovat muovin sisällä. Jokaisessa hemmetin muovipullossa on muovisinetti ja kaikkialla väkisin tungetaan sinulle se ostoksesi vaikkapa sitten naurettavan pienessä muovipussissa, jota ei todellakaan tarvitse, kun kyseessä on yksi ainut yksittäinen ostos.
5. Peltojen ja roskien poltto on jatkuvaa
Sitten kun mennään heittelystä poltteluun on Aasiassa ainakin kaksi vakavaa juttua. Maanviljelijät polttavat maitaan aina sesongin päätteeksi valmistaessaan maata seuraavalle kaudelle ja maalaiset polttavat roskansa. He polttavat kaiken, jopa kovat muovit, joista ilmaan vapautuu todelliset myrkyt. Ihmiset ovat tietämättömiä. Kambodzan maaseuduilla he eivät olleet kuulleetkaan ilmastonlämpenemisestä taikka -muutoksesta. Savunhajussa heillä ei ole hajuakaan, kuinka tämä vaikuttaa heihin, meihin, koko maapalloon. Uskomattominta on, ettei hallitus välitä mitään eikä tarjoa ratkaisua tähän vakavaan ongelmaan ja jätehuoltoon.
6. Minua ketutti ainaiset suihkivat lentokoneet
Ensimmäinen ja yhä mietityttävä asia Aasian matkallani olivat lentokoneet, jotka tunsi Chiang Maissa laskeutuvan ja lähtevän ihan vähän väliä. Mietin vain, kuinka moni koneista on oikeasti täynnä. Olen lentäjä enkä mikään enkeli, mutta kyllä tarjonnan pitäisi vaan vastata tismalleen kysyntää.
– – –
Kaikkinensa, mikä on tähän kaikkeen ratkaisuna? Kuinka kehittyneet valtiot voivat auttaa heikompiaan ymmärtämään, kuinka tukalat ovat paikat jos lämpenee? Ja kuinka auttaa heitä jätehuollon ja kierrätyksen kehittämisessä? Nämä on väistämättömiä kysymyksiä, koska Aasian kehittymättömät ja vastaavat maat eivät voi hallita paskojaan yksin. Ideoita ja kampanja-ajatuksia? Niitä on hyvä alkaa miettimään nyt eikä yhtään myöhemmin.
