Kesähaiku
Viikko sitten päättyneen kesäajan (ja aiemman blogiuinuilun) jälkeen on pakko käsitellä vielä kesä – koska rakastan kesää. Tässä siis kesäruno eli Kesähaiku (Get Downin innoittamana). Pian tulossa tarinasarja viimein myös kesän reiliseikkailusta!
Kesähaiku
Kesä alko rakkaudella
Niinku aina
Mutta tällä kertaa erilaisella
Laitettiin hynttyyt yhteen parhaan kaverin kanssa
Aateltiin, ettei perkele me voida elää ilman toisiamma
Vaikka raiteille toisen vuoksi
Niinku tässä keississä
Kesä meni osittain reilissä
Junassa, ykkösluokassa ja venäläises vaunussa
Viimesessä ukko röökas niin että yskin katkonaisessa unessa
Yöjuna Belgradista Budapestiin oli tää ikimuistoinen
Koko matkalla tapahtu hyvää ja pahaa, oli kaikin puolin ikimuistoinen
Kaveri kuoli, piti A:n lähtee suremaan
Onneks elettiin hetkessä koska ei koskaan tiedä kuolemaa
Siksi matkaan aina, aina vaan
Koska en haluu ettei mikään jää näkemättä ja kaduttaan
Nytkin näin kahdeksan eri maata
ja upeita kaupunkei samalla retkellä
Ei siinä ollut ees ruisleipää ja piimää ikävä
Viimesenä Carsbergin kaljaa join Köpiksen hostellipedissä
ja aattelin kui siistiä, ihan vitun siistiä
Kiertolainen tykkää kuitenkin kotiinkin palata
Savoon – sydän ei oo missään muualla
Iisalmi, ihmisen kokoinen kaupunki
ja mun kaupunki – paras paikka
Ja kaikki ne huudit ympärillä ja pellon laidat
Ai että oon taivaassa, kun katon sinistä taivasta ja kontrastimaisemaa
Niin kovaa toivon, että voisin äidin lapsuuskotipaikan omistaa
Nään mummon siellä kyykkimässä
joessa pyykkejä pesemässä
lypsämässä
paljo duunia tekemässä
Se oli sitkee nainen
ja sillä oli luonnetta
Pyrin samaan
ja vannon, että meissä on samaa
Oon savolainen ja ylpeä siitä
Nään ilmeestä ja tunnen kuin joku pitää
ei-yhtään-minään
Jotkut saa tuntee olon hiirulaiselta, nöyryyttää
Mut loppujen lopuksi en vois vähempää välittää
Minunhan ei tarvii olla tekemisis sellaisten ihmisten kanssa
Vaan sellasten jotka ymmärtää jotain aitojen ihmisten perustasta
Isin kanssa kalalla yllättää, kuinka tykkäänkään
Meinaan saada ison kuhan
mutta epäonnistun, kun tunnen vasta kalastusluvan
Kuhaläppä lentää netissä, mutta vaan tällä on merkitystä
hetkessä elämisellä
tunteella tällä
Kummipojan kanssa seikkaillaan majoissa ja kallioilla
Se tuntuu kuin veljeltä
joka kasvaa liian nopeeta
Mun koira tulee joka aamu mun viereen kiehnäämään
häntää heiluttaa, kaivaa patjaan kuoppaa ja pyllistää
Mummu käy valittamassa mahaa, lääkärit eivät välitä
Myöhemmin kiidytetään sairaalaan, minä aivan säikkynä
Läheinen kärsii erosta, ja minuakin itkettää
Miksei koskaan voi varautua, mitä täällä seuraavaksi käykään
Rene Rinnekankaan tukijoukot terassilla kokoontuu
Itse mestari ei vielä edes täysi-ikäinen oo
Mutta tämä poika on niin mieleenpainuva
Hymyilee kovempaa kuin itse Naantalin kuuluisa
Rakas ystävä käy kylässä ja grillataan kaatosateessa makkaraa
Mut ei se tuu droppaa meidän tunnelmaa
Vikana iltana Iisalmessa käyn vielä viilenevissä vesissä pulahtamassa
Ihailen mykistyneenä järviperspektiivistä maalautuvaa kuvaa
Harvoin nähtävää kaveria näkee sitten Helsingissä
Välillä välit jo hiipuneet, mutta häiden alla lämmitellään niitä
Historiallisessa Hotel Tornissa on hyvä ystävyyttä ylläpitää
Onhan siellä suurmiehetkin hieroneet muutakin kuin nenää
Kuin kotona saan aina olla Espoonlahdella
itse täti taiteella
Sitten tutustun uuteen perheeseen
kun tiedän että haluan olla kanssa tuon miehen
Koti on siellä missä hän on, niin kuin mökkikin
Käydään Kiteellä, oon eka kertaa niin idässä
Kitee, itä, saunailta, tähdet taivaalla
kirkkaasti loistaa ja mietitään tätä kaikkea
Olut, sauna ja rauha
vain kova tuuli, muuten tyysti rauha
Suomi puhdas – paitsi rasismi turmelee
Ihmettelen kirkkaita vesiä ja kui kauan ne sellaisia tulee olee
vesisota futuristien muistiinpanoissa ja mikromuovi vaanii
Luulis, että alkas nää asiat jo meidän kaikkien persettä raapii
Luonto, harmonia, luonto
sitä yritän sanoa
Suomen kesä on ihana
Rakastan sitä, kesä on parasta mitä tiedän
Mun lapsi on Kesä
ja se tulee muuttaa maailmaa vielä enemmän ku minä.
