Enpä ole liiemmin vielä matkustellut Aasiassa – nyt, tämän reilun parin kuukauden matkani aikana, on tullut kerralla enemmän kokemusta. Nyt kun olen päässyt kulttuuriin käsiksi ja ytimeen ymmyrkäisenä ihmettelemään, olen saanut selville jotain hullun outoja juttuja.
Valkaisuvoiteet
Miksi aasialaiset haluavat olla kalvakoita? Mulle osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi löytää kasvojen pesuaine, joka olisi ollut normaali. Siis ihan normaali eikä edes hieman valkaiseva. Kaikki pesut, voiteet, kuorinnat, varmaan arskavoidekin, täällä ovat valkaisevia. Voisko joku vähän avata näitä purnukoita?! Mikä on niin spessua valkolaisuudessa – paitsi paremmat ihmisoikeudet?!!!
Ajaminen ilman kypärää
Vaikka minä vähän naureskelenkin länkkäreille, jotka ottavat maailman ei-niin-justiinsa-jutut niin vakavasti, niin tämä pisti kyllä vakavaksi minutkin! No ei nyt vakavaksi, mutta ainakin katsomaan huuli pyöreänä. Äiti ajoi vastasyntynyt vauva kainalossa skootterilla. Ja toinen tapaus; isä noin yksivuotias penkillä hänen edessään seisten. Tämä oli vasta vauvaosastoa! Kyllä vauvasta sinne vaariin asti ainakin puolet painelee ilman kypärää. Montakohan kalloa särkyy vuodessa?

Kuva Hepun kanssa
Jostain syystä yllättävän moni täällä Aasiassa matkustellessani haluaa kuvan minun kanssa. Niin kuin Whattawowworld ois vallannut Aasian markkinat, vaan ei kyllä se täytyy minun yksinkertaisesti näyttää mukavan lutuselta valkoiselta maskotilta. Muistan että Singaporessa ekalla Aasian reissullani kävi samat. Näille olen kummajainen. Niin kai se menee, että omassa rodussaan näkee aina ne pienetkin erot, mutta muut näyttävät kaikki samalta mutta valokuvauksellisen hassuilta! Maapallo on yksi ihmissirkus.

Karaoke ja rohkeus
Aasialaisilla on munaa vaikka toisin väitetään! Ainakin mitä tulee karaokeen näillä on mikki lujassa otteessa. Kaikki ovat niin sujut laulamaan karaokea, että epämukavuusalueelle helposti hypähtävänä suomalaisena pistelee ihan kateeksi. Mutta ei kai tämä ihme, karaokehuoneita on aika lailla kaikkialla: kadunkulmista ajoneuvoihin. Voisin sanoa, että Aasia on laulava maanosa – ja yllätyksekseni kambodzalaisia mitä kuulin, kaikki olivat vielä hyvin lahjakkaita ja rakastivat laulaa.

Röyhtäily on ok?!
Yöö olin muutamalla dinnerillä, jolla sain jälkiruoaksi kuulla röyhtäilyä, ihan päin näköä! Kovaa ja korkealta. Ilman minkäänlaista yritystä sievistellä. Näin aloin miettiä, että onko tämä jokin normaali tapa täällä. Röyhtäys on täyden massun ja tyytyväisyyden ilmaisu buahahaa! Otapa ja tiedäpä, mutta tämä on tosi. Myöhemmin huomasin bussikuskien tekevän samaa.
Elintarvikevärit ja epäterveelliset välipalat
Aasia on täynnä paskaa: nieltävästä materiaalipaljouteen. Yksi juttu mikä kauhistutti minua (heti roskaamisen jälkeen) oli värikkäät epäterveelliset snacksit ja juomat. Kaikkialla on elintarvikevärien ilotulitusta ja pikkunälkään mitä ihmeellisempiä ravintoarvoltaan kyseenalaisia juttuja. Halpoja juttuja matalapalkkatasoisille. Värillistä hyytelöä, kirkuvaa jäiden sekaan kaadettavaa ”mehujäätä”, sitä ja tätä kysymysmerkkiä. No mutta onneksi Aasiassa on myös raikkaan tuoreet hedelmäapajat ja näistä saa vitamiinit vitamiinilaulun tapaan.

Ihmisten arvostus
Tällä reissulla en ole kuullut yhden yhtä huutoa tai nähdyt irstasta tuijotusta. Ei rivoutta, ei huutelua, ei esineellistämistä. Ihmiset täällä ovat paitsi ystävällisiä myös hyvin arvostavia. Olen iloinen, että on olemassa vielä kulttuureja, joissa hengellisyys ja tietynlaiset käyttäytymissäännöt pelittävät. Tämä menee varmasti Buddhan jne. aasialaisuskomusten piikkiin. Ja olen siunattu siitä!
Kovalla nukkuminen
En ollut ajatellut asiaa eikä ollut tullut vastaan, että jotkut ihmiset ja kansat nukkuvat kovalla! Nyt vasta äkkäsin tämän vierailtuani vapaaehtoistyön opettajakollegani luona ja keskusteltuani tästä jälkikäteen. Alkuun olin harmissani, niin kuin se olisi pelkästään raha-asia – joillekin se on sitä. Mutta toisille se on vain vapaasti valittu tapa. Samaan aikaan minulle niin kumma ja hurjalta tuntuva, että itkisin itseni uneen. Ja tän vuoksi valitsen joskus polttohautauksen!
