Kun meniin dam dam Damiin eka kerran elämässäni joitakin vuosia sitten kauniina kevätauringon päivinä vaeltelemaan, en ollut tiennyt mitä odottaa. Kanaaleja, kauniita kanaaleja… jännä näky ja omalaatuinen tunnelma oli kaikkialla! Amsterdam hurmasi minut het alkuun, mitä en ollut osannut odottaa. Paikka on vähän niin kuin viileämpi Venetsia, mutta ihan erilainen. Nykyään minulla on sellainen tunne, että tykkään käydä kaupungissa milloin vain ja yhä uudestaan. Ei väliä ilmoilla tai millään. Damin uniikkius viehättää hengailijaa ja eri rento meininki tarttuu. Nyt viimeksi kun kävin kaupungissa oli aika vilpoista ja välillä satelikin, mutta se ei estänyt tunnelmaa.
Mikäs Damissa sen parempi kuin fiilistellä: kävellä kilometrikaupalla ympäri kaupunkia hetkessä eläen ja ihastellen vastaan tulevia yksityiskohtia – oli kyseessä sitten kauniin näköinen rakennus, söpö terassi tai hauska tarra kadun postiboksissa. Katuelämä onkin minusta ehdottomasti se Amsterdamin taikajuttu. Vaikka hauska on kyllä kummastella muitakin taikoja putiikeissa. Kaupungin omaleimaisuus on tunnetusti myös vapaammissa nautintoaineissa kuin mitä monessa muussa maassa on totuttu. Monessa asiassa maapallon hippi – Amsterdam ja Hollanti – esittää vaihtoehtoista ajattelijaa tai edelläkävijää. Oli kyse sitten ruohon polttamisesta tai maapallon pelastamisesta. Vihreä ajattelu on täällä luonnollista: enkä puhu vain laillisesta kannabiksesta vaan vihreistä kolikoista, joita esimerkiksi Noordin kaupunginosa yrityksineen kokeilee, jotta muovijäte saa arvon ja pysyy mailla eikä näy merissä. Olen lukenut niin monesti hienoista projekteista, joita Hollannissa kehitellään. Siksikin nostan hattua tälle kaikin puolin kiinnostavalle maalle. Ihan ensimmäiseksi nostan hattua Alfred J. Kwakin vuoksi! Mitä olisi maailmankatsomuksestani tullut, jos en olisi pienenä katsonut tätä kaikkien aikojen parasta ja opettavaisinta lastensarjaa. En ole kyllä hirveästi törmännyt Alfrediin Damin turistimyymälöissä, mutta puukenkiin siitäkin edestä. Alfred nukkumassa puukengässä, aaawwww.
Taidehistoriaa opiskelleena wannabe-maalarina tietysti myös hollantilainen taide on minulle juttu. Ja mikä on sen hienompaa, kun jos sitä näkee arkisessa tilanteessa kuten kadulle parkkeeratun polkupyörän laukussa: Rembrandtin Yövartio (The Night Watch) -pyörälaukku. Vähänkö siistiä! Juurikin tämmöinen on elämässä parasta: kun siihen saa ripsahduksen suuruutta jokaiseen päivään. Niitä ihmetyksiä herättäviä asioita, jotka tekevät sen “Whattawowworld!” ihastuksen tunteen ja saavat mahdollisen huudahduksen aikaan! Voi kun muistaisimme havainnoida vastaavanlaisia seikkoja päivittäisissä seikkailuissa, sillä vannon että kaikkea jännää yksityiskohtaa riittää. Suomessakin, erityisesti luonnossa. Kaupunkikuvaan niitä voisi kyllä vapaasti täällä miettiä lisää.
Amsterdam on yhtä kuin avonaisia ikkunoita, joihin näkee sisään. Hollannissa on vissiin tavallisista lähteä iltakävelylle ja katsella toisten ikkunoihin. Tästä ajatuksesta – vieraiden ihmisten elämään kurkistelusta – oli syntynyt myös Big Brother TV-formaatti. Mitä muuta? Amsterdam on kapeita, jyrkkiä portaikkoja, jotka johtavat alas maatason asuntoihin tai ylös ullakkomaisiin huoneisiin asti. Arkkitehtuuri on kaunista, vaihtelevaa, välillä värikästä – ja jopa veden äärellä, kun kaupungissa on noin 2500 kelluvaa asuntoa! On erikoinen ajatus, että joku asuu kanaalissa. Damin lyhtypylväät ovat fantastisia; ne ovat valurautaa ja klassisen kauniita, antavat nostalgista vanhan ajan fiilistä. Erityisiä juustomyymälöitä näkyy siellä täällä. Niissä myydään siis vain juustoa – hurjaa, jumalattomia isoja pyörylöitä juustoa. Täällä voi hyvin ottaa kuvan toisista sanomalla Say Cheese! Myös hollantilaisten olut on aika cheesyä, sillä se on mielestäni aavistuksen makeaa! Pehmeä maku on jo Heinekenissä, mutta makeutta on etenkin monissa muissa paikallisissa oluissa. Useamman lasin jälkeen alkaa jo kaivata hieman hapokkaampaa. Analysoin kuin Kola-Olli.
Jos jotain pahaa, voi ehkä sanoa, että pyöräilijät Amsterdamissa ovat aika mulkkuja. Ymmärrän, että heitä mahtaa eteenpäin pinkoessaan ketuttaa kaupungin turistien paljous, mutta siitä huolimatta vähän voisi noudattaa liikenneturvallisuutta. Pyöräilijät paahtavat eteenpäin ihan kahjoa tahtia, ketään väistämättä ja monet ovat ilman kypäröitä. Mietin, minkähän verran pyöräonnettomuuksia sattuu ja mitkä ovat seuraamukset. Amsterdam on tullut myös aika kalliiksi. Majoitusten hinnat keskusta-alueella voivat etenkin piikkiaikoina olla korkeat. Mutta kyllä nyt kotimaan kuluja halvemmin selviää mitä tulee syömiseen ja juomiseen. Yksi must, edullinen, rento, runsaiden vaihtoehtojen ruokapaikka on Foodhallen. Siellä voi nauttia monenlaisesta safkasta ja juomista aamupäivästä myöhään iltaan. Foodhallen on hengailupaikka.
Kaiken kaikkiaan Amsterdam on kaupunki, jossa ilotytöt, kirkot ja turistimyymälät elävät rinnan sulassa sovussa ja sopu sijaa antaa. Amsterdam on rauhan ja rakkauden kaupunki. Amsterdam on DAMnFUN!
