Pyeongchangin olympialaiset alkoivat seikkailullisesti! Voi mitä ihmetystä ja jännittäviä käänteitä startti pitikään sisällään. Ensin saavuimme majoitukseen, joka oli Whattawowshithole – eli pahimmanlaatuinen läävä mitä olen nähnyt pitkään aikaan – teidän olisi pitänyt nähdä se ensivaikutelma ja ne paskaiset, tunkkaiset lattiamatot, jotka toivottivat meidät tervetulleeksi! Hintaa huoneelta oli kuitenkin olympialaisten aikaan reilusti päälle sata euroa yöltä. Verkossa mikään kerrottu ei pitänyt paikkaansa eikä henkilökunta puhunut sanaakaan enkkua, vaikka meileihin oli vastattu niin suvereenisti – Google Translaten avulla. Pian ymmärsimme, että kaikki hyvät arvostelutkin oli varmasti tekaistu. Ehkä koko paikkakin laitettu pyörimään vaan olympialaisten aikainen rahantakominen mielessä. En tiedä, kuka siinä kyläpahasessa muuten viettäisi aikaa. No mutta meillä oli katto pään päällä – ja elämässähän kaikki otetaan seikkailun kannalta! Hauskuutta ja naurua riitti ensi sekunneilta.
Olympialaiset tapahtuvat keskellä ei mitään – maaseudulla parisen tuntia Soulista. Ilmeisesti vanhan rinnalle kaikki uusi on pitkälti rakennettua itse suurtapahtumaa varten. Etelä-Korea on rikastunut ja kohonnut taloudellisesti vauhdilla viimeisen kuutisenkymmenen vuoden aikana, mutta etelän ja pohjoisen sotaisat pula-ajat näkyvät selvästi vielä maaseudulla. Joten itse urheilutapahtumien rinnalla oleskelupaikkana tämä alue on aika ankeaa. Kisa-alue on kyllä hyvin laaja, junamatkojen päässä toisistaan, enkä ole nähnyt vielä kaikkea. Joka tapauksessa olimme tyytyväisiä, että tulimme välillä Souliin, joka on kiinnostava kaupunki!
Etelä-Korean maaseutu on ehkä eka paikka, jossa olen kokenut kunnolla ihmetystä ja kulttuurieroja. Kommunikointi on häsellystä. Lähes kaikki immeiset pyrkivät kyllä auttamaan hymyssä suin, mutta jotenkin siitä ei vaan tule mitään. Kisajärjestelyt näkyvät olevan aika sekoilua – no pääasia että osataan huiskuttaa iloisesti. Vaikka maaseudulla ollaan maalaisjärki näkyy puuttuvan. Kisa-alueella tästä kertoo esimerkiksi tuhansien ihmisten tapahtumassa pari hassua ruokakojua, johon kertyvät tuntien jonot ja jonon häntä jää nuolemaan ainoastaan näppejään. Myöskin kovan tuulen ja pakkasriskin alueelle on hassua rakentaa aivan liian pieni lämmittelykoppi, etenkin jos kisa-alueelta ei saa poistua ja kisojen välissä on reilun parin tunnin odotteluaika.
MUTTA – fiilis on hyvä ja katossa! Kyllä se on hieno tunne olla kannustamassa paikan päällä huippu-urheilua – etenkin vielä kun joukossa on samaa maata ja sukua! Harmillisesti Rene haavoitti ranteensa slope stylessa, mutta mulla oli koko ajan vahva tunne, että kyllä se sieltä nousee, ja oli ilo katsoa muiden huippujen aivan mahtavan näköistä lautailua! Vaikka täytyy kyllä tiedoksi teille kertoa, että TV:ssä laajalla linssillä kuvattuna kaikki ympäröivä näyttää paljon isommalta ja pääsee näkemään paljon enemmän. Kisa-alueella nökötetään pienessä kohdassa, jossa siinäkin on toki screeni, mutta on sellainen olo, että tuntuu hassulta, että on suurissa olympialaisissa! Sama kuin lätkähallissa. Ainakin mm-lätkää kerran katsoessani koko pelikenttä tuntui niin pieneltä – ja ilman Antsan selostusta oli niin hiljaista. Saa nähdä mikä on meininki, kun menemme katsomaan Suomi-Ruotsi-peliä sunnuntai-iltana – siitä olen myös innoissani! Kuten myös ensi viikon big airista!
Kaikesta en ole innoissani olympialaisiin liittyen. Tapahtumasta on ollut polemiikkia aina ennenkin – ja Koreassakin nousi luurankoja esiin heti alussa. Olympialaisalueen lähettyvillä on Korean koiranlihafarmi! Niin pahaa tekee lukea uutisia maailmanmedioista. Avuton olo. Toinen teurastettu ryhmä ovat alueen yrittäjät. Alueen hiihtokeskuksia rinteineen on pidetty kiinni jo kuukausia – näin lumilautailija Roope Tonteri valaisi meille, kun tuli puhetta tienvarsilla näkyvistä lakanoista, joissa on mielenilmaisu, kuinka olympialaiset sananmukaisesti tappavat alueen yrittäjät. Urheilijat eivät saa puhua epäkohdista elleivät toimittajat kysy heiltä itse. Toivottavasti valveutuneita toimittajia on tarpeeksi!
Olympialaisten pitäisi edustaa ideologiaa ihmisoikeuksista myös katutasolla – poislukematta eläinoikeuksia! Onneksi Pohjois-Korea on mukana, että olympialaiset pysyisivät maailmanrauhaa edistävänä tapahtumana, joka ajaa kaikkien kansojen välisestä tasa-arvoa. Mutta jos itse olympia-alueella poljetaan oikeuksia paljastuu isokin kuva aika pitkälti kulissiksi. Loppujen lopuksi kaiken takana on vain ja ainoastaan rahanteko. Se täällä nimittäin osataan. Täytyy myös myöntää, että sekunnin ajan mietitytti, kun heräsin yksi aamu ja puhelimeen oli tullut ”hätätiedote”-tekstiviesti. Mietin, onko siellä kuitenkin jo ohjus tanassa maailman rauhan näyttämöä kohti. Sen verran kammottavan näköisesti Kim Jong-unin sisko vieraili Etelä-Koreassa olympialaisten alettua: sellainen pieni, orastava, ylimielinen hymy huulillaan – olisi silläkin Reneltä opittavaa haha!
Seuraavaksi tulee juttua Korean erikoisuuksista! Kerrottakoon vielä ihmetyssarja siltä avauspäivältä. Saimme kaksiluontoisen taksikuskin, joka kuskasi meitä niin äkäisenä niin äkäisenä, kun luuli ettemme aio maksaa odotusajasta, jona taksimittari raksutti kun olimme hakemassa kisalippuja. Suutuspäissään hän kaahasi tuhatta ja sataa takaisin kotikylään – ja me jo maalasimme takapenkillä pahinta ilman turvavöitä nollakelissä ilman talvirenkaita. No ukkohan muuttui äkäpussista itse Korean hangon keksiksi, kun Matti heitti vähän ylimääräistä matkan päätteeksi. Viittoi meille hyvän ruokapaikankin – jossa pääsimme pitkän päivän päätteeksi kokkaamaan itse! Majoituksessa odotti sänky ilman lakanoita ja suihkun jälkeen postimerkin kokoinen pyyhe! Gotta love the Korean experience. Lisää juttua tulossa!
