Olen itsekäs reissuakka. Järjestän rakkaalle ihmiselle synttärimatkan, jotta pääsen itse reissuun! Sitten tajuan, että ei perkele, hän on hyvin kiireinen just nyt – ja alan ressata, pääsemmekö edes koko retkelle. Pääsimme, mutta näiden faktojen valossa viikonloppu Sisiliassa ei ollut kuin upeiden, hehkeiden viikonloppu-get-away hehkuttajien kynästä. Totuuden torvena kerron myös, että Palermosta ei muotoutunut minulle unelmien lomakohdetta. Olen ollut Sisiliassa kerran aikaisemmin, Taorminassa ja kaakkoisessa, jolloin huokailin ison saaren luontoa. Ajoitus oli optimaalinen, kukat kukkivat, sitruunapuun oksat roikkuivat raskaina keltaisista kehtolapsistaan ja Etna lepäsi jäykkänä pienen puuterin alla. Sen kaiken rinnalla, vieroksuin ensialkuun Palermon kaupunkia. Mutta kuten joskus harvoin matkustaessa pääsee käymään, kolmas (viimeinen) päivä toden sanoo – ja lähdin harmaasta kaupungista kuitenkin melankolian runtelemana ja haikeana takaisin kivelle.
Harmaus ja historia. Nämä kaksi sanaa kuvaisivat minulle passelimmin Palermoa. Sisilian alueen kapitaali ihmetyttää, jos alat kuunnella sen tarinoita. Ja jos uskallat kuulla – onhan Palermo tunnettu ”ei kuule, ei näe, ei puhu” mafia-statuksestaan. Onni onnettomassa blogissani, että capoja ei paljon enkun tai suomen kieli puhuttele, muuten olisin jo varmaan tiiliskivet ojossa kohti Välimeren pohjaa. Palermossa on ollut sotaista paitsi eri mafiaperheiden yhteenottojen rikospaikkana, mutta ovat sitä verhonneet myös eri kansojen ja kulttuureiden valloituksien jäänteet – Sisilia on vallattu lukuisia kertoja. Tämän näkee konkreettisesti muun muassa joka kulmassa olevina kebabpaikkoina ja erinäköisinä historiallisina monumentteina.
Agrigento – kreikkalaiset temppelit Sisiliassa
Menimme yhteen oivaan osoitukseen kreikkalaisten kädenjäljestä. Parin tunnin, iisin junamatkan päähän toiseen kaupunkiin, Agrigentoon. Siellä kohoavat e.K.r. ajoilta asti seisoneet kreikkalaiset temppelit doorilaisine pylväineen. Joskus mailla on hyörinyt kokonainen kreikkalaisen yhdyskunta. Minusta on upeaa heittää aivot mielikuvitusnarikkaan ja ajatella näitä faktoja, jotka kummastuttavat tämän päivän pientä kulkijaa. Ei niitä pylväsrakennuksia ollut edes niin paljon kuin kuvittelin, mutta ajatuksenvoima on puolet lisää. En ole käynyt vielä Ateenassa, mutta joidenkin mukaan nämä eivät häpeile akropolisten ja persepolisten rinnoilla. Päivällä temppelit virkistivät ja iltavalaistuksessa varmasti viehättävät erityisesti. Samassa paikassa on myös kasvitieteellinen puutarha, täynnä sitrushedelmäpuita ja piiloisia piknikpaikkoja. Junamatkalla Agrigentoon on mukava ihailla Sisilian vaihtelevaa maisemaa ja nättiä luontoa – piristävä ekstra kaupunkimatkalla ollessa.
Stanze al Genio -laattamuseo Palermossa
Palermossa päivämme teki laattamuseo! Kyllä, laat-ta-mu-se-o. Laattapiste collection vapise, seuraavissa lauseissa kerron maailman makeimmista laatoista! Koska Maltalla kulttuurielämykset ovat aika nihkeät, viikonloppuna oli halu nähdä jotain uutta. Ja visualistiset silmämme kiiluivat, kun löysimme paikkaan, jossa neljä eri huonetta peittyivät yli kolmesta tuhannesta eri vuosituhansilta olevista laatoista. Geometriaa, eri kuvioita, kiekuroita, tarkkoja yksityiskohtia – kaikki uniikkia käsityötä ja tehty lattialaatoiksi työn tilanneiden varakkaiden ihmisten kotiin ja rakennuksiin. Nämä laatat heijastivat vaurautta. Sisiliassa/Italiassa on ollut ja on yhä kauniita lattioita. Ihmisten päällä ei kuitenkaan haluttu talsia, ja ainoat bongaamani kasvot olivat jumalaisen Dante Alighierin. Eikö tämä ole jo vallattoman kiinnostavaa?! Suosittelen tätä söpöä, pikku museota – nimeltään Stanze al Genio – suuresti kaikille näköelämyksien ja kauniiden asioiden ystäville – myös ihan jo siksi, että paikka pyörii silkalla intohimolla ja rakkaudella. Omistaja on aloittanut laattojen keräilyn 35 vuotta sitten, 11-vuotiaana, eikä ole saanut hommaan minkäänlaista tukea. Samaistun. Arvostan.
Rähjäinen katukuva mutta lähde seikkailemaan!
Värikkäät laatat unohdettuna, kuvasin Palermoa yllä harmaaksi. Näin näin sen. Ensin ajattelin mikä kuppanen kaupunki tämä on, täällä haisee silleen ärsyttävän kevyesti, haisis edes kunnolla, jos kerran haisee. Ja pääkadut ovat hieman tylsän näköisiä. Mutta sitten tajusimme lähteä syrjäkujille ja sieltä löytyivät helmet. Oikea elämänmakuinen Palermo! Rähjä rappiohistoriallinen glamour. Näin se usein kannattaa, lähteä vähän off-the-road tutuilta turistipoluilta ja avautua maailmalle. Silloin se hyväilee. Asennekatuja, makeita graffiteja, hyvänmakuista olutta. Loppujen lopuksi löytyi paljon mielenkiintoisen viihtyisästi sisustettuja pubeja ja kuppiloita, ja hinnat olivat kohdillaan. Mikä oli minusta kuitenkin outoa, oli etten löytänyt esimerkiksi ainuttakaan brunssi/aamiaismestaa etukäteen. Ilmeisesti nämä leipuri hiivat eivät moisista perusta. Hyvän, laadukkaan ruoan surffaaminen online oli ihmeellisen vaikeaa. Haastavaksi palvelut ja ostokset tekee vielä se tosi, että Sisiliassa jotain 80 % liiketoimijoista maksaa pizzoa, suojelusrahaa mafialla. Näin maassa matkaajakin voi tietämättään epäsuorasti hyväksyä mafian ja tukea sitä isolla osuudella. Jos haluat kyseenalaistaa järjestön ja hypätä antijeppejen joukkoon, löytyy netistä tämä englanninkielinen kartta, josta voit etukäteen selvittää missä asioida ja heittää hyvästit mafialle: Addiopizzo – goodbye pizzo! Liikkeen nimen mukaisesti. Toimijoilla on myös addiopizzo-tarrat ovissaan, vähän niin kuin TripAdvisor-vastaavat, näitä on vaan harmillisesti paljon vähemmän. Kyllä, tämä on turismin turhauttavia ääripäitä ja vaikea sekamelska, mutta mietipäs sitten paikallisten vinkkelistä. Hei tsemii!
