I love Cambodia! Miksikö?!
En yleensä ostele turistikrääsää saati karmeita ”I love…”, ”ollu siellä nähnyt sen”, ”kaikki mitä tapahtui X:ssä jää X:ään” -paitoja, mutta poikkeuksellinen makunsa minullakin. Ostin alla olevan paidan, koska voin allekirjoittaa rakkaudentunnustukseni tältä lauseelta! Kambodza jäi tuohon punaiseen sydämeen ja tässäpä miksi. Selaa kohdat nopeasti ja mene todistamaan nämä erityislaatuiset piirteet itse.
Lootuskukat ja riippumatot
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Jo taksissa kentältä lähtiessä näin heti lootukset ja riippumatot, jotka muodostivat minulle Kambodzan ikonit (perinteisen Angkor Watin rinnalle). Näitä on kaikkialla ja niistä heijastuvat Kambodzan kauneus ja rento luonne.
Pyjama-tyyli
Rentous tulee myös ihmisten pyjama-tyylistä! Kuinka hauskaa; suurimpien kaupunkien ulkopuolella ihmiset tallustavat sarjakuvaprinteissä sekä muissa värikkäissä kuvioissa ja löysissä releissä. Ja pitkissä sellaisissa – tyyli oli just hieno, mutta en voinut käsittää, kuinka jengi pystyi paahtumaan niissä vaatekerrastoissa, joita he kantoivat. 40 asteen helteillä oli nähtävissä veluuriasua, ja kerrankin saarille mennessäni tupaten täyteen ahdettuun, kuumaan henkilöautoon istui kermana päälle nainen pitkänpitkässä itsensäpaljastajatakissa. Ehkä sillä ei tosiaan ollut mitään alla, vai mikä on salaisuus?
Tutut kesätuoksut ilmassa (ja ei wifiä!)
Pyöräilin Kambodzassa paljon niin kuin teen aina myös Suomen kesässä. Kun poljin alkuillan auringossa, nuuhkin hurmiossa ihania, Suomen kesästä muistuttavia tuoksuja. Pikkusen kostea kesäilma, jostain leijaileva grillin hyvä haju, vehreys ja vihreys – ai että. Tällaiset vahvasti aisteihin menevät muistelmat jäävät ikuiseksi mieleen. Olen iloinen, että keskityin näitä tuntemaan ja wifiä käytin vain silloin kun se oli saatavilla. En hommannut simiä ja alkanut snäppäämään, kuten ensiksi meinasin, aattelin että ***ut, oon nyt Tässä.
Helppoa rakkautta
Rakkaus ja ihmissuhteet eivät ole koskaan olleet helpomman oloisia kuin Kambodzassa. Tämähän tuntuu typerältä kirjoittaa sitten viime viikkoisen kun kirjoitin Kambodzan kansanmurhasta, mutta antakaas kun avaan.
Sitten ensimmäisen päivän kaikki kambodzalaiset ilmaisivat heti tunteensa: ihmiset ottivat minua kädestä, huolehtivat, olivat kiinnostuneita ja aina hymyilivät. Joskus muistan ajatelleeni, että voi kunpa meilläkin saisi samanlaista ”helppoa rakkautta”. Kun sen jöröyden ja välinpitämättömyyden saisi vipua kääntämällä Kambodza-moodiin.
Kambodzalaisten hymy tarttuu kuin olisi erittäin positiivisen viruksen kanssa lähtenyt kotia. Heh, se oli hauska; samana iltana kuin palasin kotimaan kamaralle, joku mies kääntyi metron suussa kattomaan taaksepäin kun vahingossa hymyilin itsekseni ilman syytä.
Häät jokaisena iltana
Kun puhutaan rakkaudesta, niin hehkutettakoon vielä että Kambodzassa hääjuhlia on viikon jokaisena iltana ja niitä riittää! Juhlinnat kestävät kaksi päivää ja usein ne tukkivat koko tien kun teltat, koristukset ja jytäkauittimet kootaan paikoilleen. Koko alue saa nauttia eloisasta häämusiikista – tosin lähes jokainen on kutsuttu. Kutsuvieraat vievät yleensä parille lahjaksi 10-20 Usan dollaria.
Avuttomat eläimet
Ooooooo oli usein lausahdukseni, kun näin jatkuvasti erinäisiä eläimiä. Eivätkä ne olleet aivan tavallisen näköisiä eläimiä. Esimerkiksi lehmät näyttivät siltä kuin niillä olisi ollut anoreksia ja monet untuvikot olivat ilman höyheniä. Kerran näin kaksipäiväisen, elostaan kamppailevan koiranpennun, jonka äiti oli kuollut synnytyksessä. Minä olisin halunnut ryhtyä näiden kaikkien eläinten äitiksi!
Taidetta ja arkkitehtuuria
Kambodza on visuaaliselle silmälle rikas maaperä. Näin siellä paljon hauskoja patsaita, kauniita maalauksia ja mieletöntä arkkitehtuuria niin taloissa kuin temppeleissä. Vihreän luonnonkauneuden lisäksi siellä on siis mieletöntä ihmisolennon rakentamaa loistoa. (Tulen kirjoittamaan Angkorin temppeleistä erillisen postauksen.)
