Kaikkien pitäisi tehdä vapaaehtoistyöjakso kerran elämässään

Matkat — 9.4.2016

Ja niin humpsahti kuukausi ja vapaaehtoistyö! Aika meni niin nopeasti, että väkisinkin jäi keskeneräinen fiilis. Pitäisi olla puoli vuotta tai vuosi, että tuntuisi että saisi jotain hyötyä oikeasti aikaan! Tehtävää riittäis niin paljon. Mutta kuitenkin sisimmässäni olen tosi tyytyväinen; tämä oli eka hieno vapiskokemus ja paikalliset arvostivat pientä panostustani itse äärimmäisyyteen!

Joka päivä se näkyi konkreettisina osoituksina. Se että opetin vapaaehtoisesti heidän muksuilleen enkkua tiesi kauppiaalta ilmaisen limun taikka hääkutsun koulupihan naapurustoon (sääli vain lähtöni oli ennen häitä, se olisi ollut kokemus!). Eritoten joka päivä lukemattomat hymyt valaisivat auringonpaahteen kanssa kilpaa koulumatkaani; ne juuri antoivat energiaa suoniin polkea elämäni rankimmat kahdeksan kilsaa keskipäivän 40 asteessa. Hikoilin aina kuin koulunpihan pienet porsaat (vaikken kyllä nähnyt niiden olevan muuta kuin mudasta kuorrutettuja). En ole ikinä huutanut niin moneen kertaan ”hello” kun olen nyt huudellut vieraisiin pihoihin! Menetin vapaaehtoistyön aikana ääneni pariin kertaan hellon huutamisesta jokaiseen naapurustoon ja tietysti äänekkään lapsikatraan kaitsemisesta opin tiellä. Mutta se oli sen arvoista.

Views on a way to school
Näkymiä matkalla koululle
Hello!
Hello teillekin!
The basic village houses on a way to school
Perus kyläpahasia, anteeksi siis ihmisten koteja matkalla koululle – hyvin perusta on

IMG_0858

Water lilies and spiritual houses everywhere
Lumpeita ja pihakoriste henkimökkeröisiä
Flowers...
Oi mitä kukkasia…
The baby pigs in the school neighbourhood
Koulupihan minipossuliinit, vauvat!
Many times I drank a super cheap sugar cane drink that helped to stay hydrated when pedalling to school and back in the heat
Monesti join halvan sokeriruokojuoman matkalla koululle tai pois päin, hyvä nesteyttäjä 40 asteen helteissä

Ympärilläni hyöri aivan mahtavia muksuja. Eka ryhmä oli teinejä 12–16 v. huitteilla. Keskimmäinen ryhmä vähän heistä nuorempia ja vika ja isoin ryhmä oli 42:n yli-innokkaan 4–6-vuotiaan koululaisen säteilevä ja säntäilevä rykelmä. Kuulen helposti korvissani ”meeeeeeee, meeeee = minä minääää opettaja minääää”, jos muistelen hetkeä kun esitin kysymyksen ja ainakin puolet luokasta olisivat halunneet vastata. Vaikka joskus meinasi olla hermo kireällä tästä mölystä, oli se kyllä pitemmän päälle aika liikkistä ja vähän on jopa ikävänpoikanen luokkaan. Vaikka kuten sanoin, oli se melkomoista hälymölyä. Minun piti tuoda mukanani niinkin perustavanlaatuinen käsite kuin järjestys ja kuri. Se oli aivan uutta kyläkoulussani. Kun aloitin, olin aivan poikki päivien jälkeen. Lapset tulivat ja menivät miten sattuu luokkaan ja sieltä ulos. Jos joku näki jotain kiinnostavaa, hän saattoi vain pinkaista ulos muutama muu mukanaan. Tai sitten joku saattoi lähteä hakemaan väriainekylläisen jäähyytelön viereisestä kyläkiskasta kesken opetuksen. Mukulat myös ääntelivät paljon ja eivät oikeasti osanneet tukkia – rumasti sanottuna – turpavärkkiään. Isommat keskustella juoruilivat aamuisen peruskoulun asiat läpi. Ja uskomattominta oli, että pienimmät tulivat kouluun superinnokkaina jo aivan ennen aikojaan, isojen tunnille, ja menivät leikkimään yhden ja ainoan luokkahuoneemme perälle! No minähän ajattelin, että tämähän ei vetele ja aloin vähän organisoimaan. Sainpas yllättyä; lapset rauhoittuivat kuin rauhoittuivatkin viikkojen aikana ja alkoivat pysymään opetuksen aikana hiljaa ja pysyivät ensinnäkin luokassa! Se oli ihan hyvä saavutus ja perusedellytys enkun opiskeluun.

On my first week or two I was so exhausted after school, later I got so much more energy
Ekan tai parin viikon ajan olin aivan puhki koulusta tultuani, sitten alkoi tasaantua ja pikemminkin tulla vaan energiaa!

IMG_0755

IMG_0759

The kids brought these kind of snacks to the lesson, at the beginning even in the middle of the lesson!
Tälläsiä snackseja lapset toi aina tunnille, alussa kesken tunninkin!
Apple fans hahaaaa
Apple-faneja hahaaaa
Teacher on duty
Opettaja hommissa ja lapset kans
These kids still play outside on the yard
Ihanaa että nämä lapset leikkivät vielä yhdessä ja ulkona!
The girls found their skipping rope in nature
Tytöt löysivät hyppynarunsa suoraan luonnosta, kun ei ole muuten mistä ottaa

IMG_0875

Shouldn't say this but one of my favs, so cute
Ei saisi sanoa, mutta yksi minun lemppari, niiiiiin syötävän söpö

Opetin yhdessä paikallisen khmer-opettaja Samnangin kanssa. (Se oli ehdotonta kääntämishommien yms. vuoksi.) En tiedä onko paljon sydämellisempää ihmistä kuin Samnang! Hänen enkuntaitonsa oli kuitenkin matalalla tasolla, kuten kaikkien köyhien kylien opettajien. Täällä se menee niin, että jos sulla ei ole varaa mennä yksityiskouluun, on valtion peruskoulun opetus vähän mitä sattuu. Itse asiassa siellä ei juuri opeteta englantia – siksi on hyvä että vapaaehtoisjärjestöt hoitavat asiaa iltapäivällä peruskoulun jälkeen. Loppujen lopuksi enkulla voi olla suurikin merkitys näiden lapsien pärjäämisessä tulevaisuudessa. Turismi kasvaa täällä valtavasti ja mahdollisuudet aukenevat myös naapureihin ja ulkomaille. Jos edes yksi luokkahuoneesta voi nousta köyhyydestä ja mennä eteenpäin elämässään, on se voiton paikka. Hän myös varmasti muistaa lähtökohtansa ja yrittää edistää tietotaitoa maassaan maan kehittämiseksi! Näin toivon ja pystyin heti alkuun näkemään pari tälläistä tulevaisuuden toivoa. Yksi oli Manet, joka voitti Suomen lipun vika päivänä järkkäämässäni tietovisassa. Tämä poika oli niin skarppi ja sympaattinen. Isona hän toivoi tulevansa opettajaksi. Se hänelle suotakoon ja hänen kauttaan oppi monelle Kambodzan lapselle!

Samnang is planning building of a new village school on this spot
Samnang suunnittelee uuden koulun sijoittamista tälle tontille ja näytti minullekin paikat – tunsin oloni tärkeäksi
The coolest and the only teachers in the village
Ehkä kylän cooleimmat ja myös ainoat opettajat, hah!
We wrote on "a friend's book" in this lesson and practised to tell about ourselves or our friends
Yhdellä tunnilla kirjoitimme ”ystävänkirjaan” ja harjoittelimme kertomaan itsestämme ja kavereistamme

12957270_10154126198360742_1849100425_n

Reviewing homework
Läksyjen tarkistusta
Such adorable students
Kuinka herttainen
Cambodian boy
Kambodzan poikia

12966540_10154126199240742_1114678613_n

Jos olisin koko maailman presidentti, laittaisin kaikki tekemään edes yhden vapaaehtoistyöjakson elämänsä aikana. Tämä typerä lause tiivistää, kuinka hyvä kokemukseni oli. Vaikka olin opettamassa, opin itse! Opin muilta ja maalta. Muistan kun eka viikollani vielä turhauduin helposti. Ajattelin että tämä systeemi ei toimi sitten yhtään, kielimuuri opettajakollegani kanssa rassasi ja ketutti pelata koko ajan välitunnin aikana jotain käsipelejä pienten, likaisten tahmatassujen kanssa. Sitten pian walesilainen Ben tuli käymään muutamana päivänä koululla. Katsoin äimänkäkenä, kun hän oli niin luonnollinen ja hyvä lasten kanssa ja kuinka hänen positiivinen suhtautuminen ja vilpitön luonne oikein loistivat, kun hän keskusteli muina miehinä Samnangin kanssa ja ihmisten ylipäätään. Katselin tätä ja ajattelin, perhana minäkin pystyn olemaan parempi! Ja niin kaikki muuttui paremmaksi ja helpommaksi ihan vain asennetta vähän hienosäätämällä ja lisäämällä kärsivällisyyden pökköjä pesään. Sain kärsivällisyyttä aimo annoksen vapaaehtoistyön aikana. Kaikki ei Kambodzassa mene niin justiinsa. Toivon vain, että nämä oppimani kärsivällisyys ja hyväntuulisuus – se että jaksaa hymyillä vaikka asiat eivät olisi juuri sillä ihanteellisimmalla tolalla – säilyvät, kun pian olen takas Euroopassa. Opettelen edelleen myös vilpittömyyttä ja jaloutta. Sitä ettei aina ekana mielessä käy epäily tai kyseenalaistaminen ihmisten pyrkimyksistä tai ettei mieti, mitä itse saa vaihtokaupassa. Sitä meidän ihan jokaisen pitäisi opetella. Alkuun ihan vain olemaan ystävällinen – se ei ole keltään pois, mutta samaan aikaan tiedämme, kuinka suuri vaikutus sillä on ihmisiin ympärillämme. Ystävällisyydestä seuraavana kehittämissteppinä on huomaavaisuus. Ulkomailla kokemani ”jaettu ilo on moninkertainen” –ajattelumalli on aina vaan niin ihanaa!

Ben was like a role model to me!
Ben rokkas!
The "Ally McBeal sort of bar" of the volunteers - a cosy Fred Bar next to the guesthouse was the saviour after the hard days.
Fred Bar majatalon vieressä oli pelastus raskaiden päivien jälkeen
My lunch at the NFO center
Lounas NFO:n keskuksella, jonne menin usein suunnittelemaan tunnit ennen koulua
I brought the orphans to swim and held a swimming school
Kun vain löysin aikaa, menin myös orpokodille. Kerran vein orvot uimaan ja pidin uimakoulun.

Vietettyäni kuukauden Takeossa en halua valittaa vähään aikaan! Mahottomasti ajateltuna, mielellään ollenkaan. Olen nähnyt elämisen alkeelliset perusteet. Täällä kylissä ihmiset saattavat vain syödä pelkkää riisiä, jos muuta ei ole. Joillakin on vaikeuksia saada edes sitä. Samnangin luona vieraillessani näin ämpärissä todella mitättömiä sinttejä. Hän sanoi pyydystäneensä ne eilispäivänä ja että ruokaa oli vielä tälle illalle. Ja minä kun luulin, että ne olivat kissanruokaa… Joten aion höllätä. En tarvitse paljoakaan. Kun saisi vain aidosti hymyillä kuten kambodzalaiset… Niin! En tiedä miten he sen tekevät! Vaikka köyhyys maassa on käsin kosketeltavaa ja taustalla vielä uskomattomampana kauhea historia kansanmurhineen, miten hemmetissä kambodzalaiset pystyvät olemaan niin hymyileväisiä?! En tajua, mutta se on aivan mieletöntä. Toivon, että tämä maa opetti mullekin pitkäkestoisen hymyn.

Vika päivänä ja lähdettyäni olo oli kuin pyhimyksellä. Olin tosi tyytyväinen itseeni tai siis iloinen, että olin todellakin toteuttanut tämän kokemuksen!

On my last day I held a environmental lesson and also brought lollipops to everyone - we practised picking up trash with those...
Vika päivänäni pidin ympäristöluennon. Toin silloin myös tikkarit kaikille ja harjoittelimme roskien keräämistä tikkaripaperit nätisti keräämällä…
Last supper with Samnang
Viimeinen näkeminen Samnangin kanssa
Some of the Ben Mao crew!
Ben Maon porukkaa!

Kiitän loppuun muutamaa huikeaa sukulaistani, jotka auttoivat lahjotuksillaan Ben Maon kyläkoulua ja New Futures Organizationin orpokeskusta – kerätty 240 euroa on täällä iso raha! Ensi kerralla kun menen Afrikkaan toivon vain, että enemmänkin ihmisiä auttaa kantamaan kortensa olkimajan kuppeeseen!

Handing out the donation from my relatives - THANK YOU
Annan lahjoituksen sukulaisiltani – ISO KIITOS JA KUMARRUS TEILLE
This is what New Futures Organisation and Right2Smile do
Taululla mitä kaikkea New Futures Organisation ja ystäväjärjestö maltalainen Right2Smile tekevät
Facebook Comments
close