Kiitos viimeisestä Kalliovuorille – tuli viikolla hehkutettua tätä upean muodokasta kesänvalloituksen kohdetta. Joskus lämmin kohtaaminen on jätettävä kuitenkin taakseen, ja matka jatkui siis Vancouveriin. Kilsojahan Kanadan maalla saa lypsettyä vaikka lyhimmän reitin valitsisi – kahdeksan tuntia ja rapiat Jeeppi kiidätti viimein leposijaansa. Matkalla oli yövyttävä ameriikkatyypillisessä motellissa. Kareinen ei enää kerta kaikkiaan suostunut punkkaamaan autossa hahaa!
Vancouveriin oli hassu saapua yhtäkkiä suoraan luonnosta – tähän vuorien ympäröimään 580 000 asukkaan kaupunkiin. Vancouverissa oli vain pari hassua päivää, kunnes meidän oli palattava mielihyvin Torontoon. Vancouver oli kiva, mutta Toronto on paras. Jos mittakaavana on mun maku. Toki pystyn puhelemaan Vancouverista vain vähän näin kaksipäiväisenä, mutta saimme kuitenkin katsauksen ja napakan yleiskuvan.
Keskustahotelli auttoi vaihtamaan apostolin vaihteen päälle, ja kävelleskellen kuljailimme kodittomien joukossa esimerkiksi viehättävän funkyssa Gastownissa. Kyseisellä alueella oli herkullisia mutta aika hintavia rafloja, pikku pubeja ja kiehtovia design-liikkeitä. Mutta tosiaan myös niitä kodittomia. Olin vähän ihmeissäni, kun tuntui että niitä reppanan näköisiä kulkijoita oli jotenkin yliannostus. Siellä ne laahustivat ja saattoivat tulla kyselemään jotain. Ei ollut niin miellyttävää, ja miten tuolloin oikein nyt suhtautuisi. Kun on vähän niinku sairas säälistä, mutta vittuuntunut häiriköinnistä mutta ei kuitenkaan halua mulkkukaan olla. Nykissä nyt on kodittomia tietysti valtoimenaan – mutta tuo oli eka kaupunki, jossa ne ahdistivat (Nykki-kokemukseni oli jälkikäteen) ja söivät kohdallani palasen Vancouverin viehätysvoimasta. Vancouverhan on rannikkokaupunkina suhteellisen leuto talvella ja kesät ovat viileämpiä – leutous saa pointseja kodittomilta. Meidän elopäivät sattuivat olemaan aika harmaita, joten ei paljon säteitä kuvissa.
Kuitenkin hauskoi kuvii saatiin. Vancouverissa oli hauskaa katutaidetta ja mielenkiintoisia paikkoja. Liikuskelu paikasta toiseen tuntui helpolta. Etenkin turistiratkaisu sightseeing-bussi oli kova sana näin pikavuorolle. Yleensä en mokomista välitä, mutta esimerkiksi nyt palveli oikein hyvin tarkoitusta. Nähtiin kaikki perusnähtävyydet kertaheitolla.
Jotta tälläset nopeat pyrähdykset pysyvät asianmukaisen rentoina, eikä yritä liikoja, pitää ehdottomasti olla mukana hop on hop off –viinipullo. Me myhkäiset salaisesti nautimme bussipunkkua Starbucksin mukeista, jälleenkäyttöä tukien. Tunnelmallinen retki taitettiin Vancouverin West Endin, vihreän valtavan Stanley Parkin, isojen markkinoiden Granvillen ja kiinalaiskorttelinkin kautta.
Mikä Vancouverissa asti käydessä jäi vähän harmiksi, oli että oltiin niin lähellä kovasti kehuttua Vancouver Islandia, mutta ettei aika kerta kaikkiaan riittänyt mokomaan mentäväksi. Suurien sanojen mukaan tämä 460 km x 80 km –kokoinen saari on ns. Kanadan pikku versio, siellä on iso diversiteetti luontoa vuorista, vuonoista, jäätiköistä järviin, lahtiin ja ympäröivään mereen. Vancouver on myös kätevä paikka suunnata esimerkiksi vain 2,5 tunnin päässä olevaan Seattleen, jos on uneton olo. Taikka toki jaksan aina jauhaa unelmien Havaijista, jonne lennot ovat naurettavan halvat ja vieläpä lyhkäiset, kun täällä asti ollaan. Plänää ja mene sinne minne et ikinä uskoisi meneväsi! Maailma mukautuu!
