Voihan Fidel! Yleensä matkatarinaturinat tulevat iisisti, mutta en oikein tiennyt miten käsitellä Kuubaa. Pikkasen kuluttava reissu oli. Piti tähän asti lepäillä, että jaksoi näppäimistöön tarttua. Vedin aliravittuna koko matkan, mitä nyt onneksi muutamaan otteeseen saatiin massut täyteen. Kuuba oli täynnä yllätyksiä, mikään ei oikein ollut kuten olin kuvitellut. Kaikesta huolimatta kyseessä oli ikimuistoinen, antoisa ja taas jälleen silmät avaava reissu. Itse asiassa ehkä eniten avartava reissu ikinä, sillä en ole juurikaan päässyt vielä matkustelemaan kehitysmaissa.
Havanna ja kuubalainen elämäntyyli
Kuuban retki alkoi Havannasta, joka on kyllä vastakohtien kaupunki. Samaan aikaan se on kiehtova kuumine rytmeineen, värikkäine taidegallerioineen ja ihmisvilinäneen. (Havanna on kolmen miljoonan ihmisen kokoinen kaupunki, eikä ihan vastannut kuvitelmaani chillistä merenrantakaupungista.) Ja samaan aikaan se on ränsistynyt pölypesäke tyrkkyine kulkukauppiaineen. Sulle yritetään kaupata jotain tai piffata cucci – turisteille konvertoitu peso. Paikalliset maksavat pesoilla, turistit nostavat omia konvertoituja pesojaan eli cucceja. Tuntui että nyt on kaukana sivilisaatiosta, koska kaikki piti maksaa käteisellä, ja oli vaikea arvioida käteisen tarvetta. No sitähän meni – yllätyin, Kuuba oli minusta kallis maa. Siksi juuri koska kaikesta on pula. Eniten piippasi maksaa paskasta, huonosta, laaduttomasta ruuasta. Myös huonot viemäriverkostot tukkoisine pönttöineen ketuttivat, ja että sisällä tallustetaan kengissä! Näin kyllä muuallakin maailmalla – tutusti Maltallakin vuokraisäntä aina juuri siivottuani lampsii sisään ronttosissaan! Kuubassa ei oikeastaan ollut nettiäkään, mutta se ei minua lomalla haitannut! Just hyvä.
Mutta ne rytmit ja rommipohjaiset drinkit! Kuubassa sain elämäni parhaan Daiquirin – enkä ihmettele Hemingwayn juopotteluja Kuuban maalla, enkä 40-luvun ”rannikon Las Vegas” -meininkiä. Täällä drinkeissä on makua – eikä jäämurskaa, tätä juoman laimentavaa, radikaalia virhettä! Myös olut ja kahvi olivat Kuubassa herkullista. Juomapuoli siis kunnossa, ja elämä ilmeisesti siis rommilla, sikareilla ja pyhällä (tai Fidelin) hengellä! Jo ekana iltana piti ekan Mojito-lasin edessä jumittaa musiikin tähden, kun kaikkialla kapoisten katujen kuppiloissa soivat kauniit kuubalaisrytmit mukaansatempaavane meininkineen. Tämä kansa on erinomainen musiikissa. Älytön musataju ja lahjakkuus. Voi kun ois vaan kiinnostavaa nähdäkin jotain Kuuban Idolssia haha. Mutta ei. Tuskinpa puhettakaan ohjelmaformaatista ja telkkaritkin on hassuja vanhoja kuvaputkipötkylöitä. Jenkkien pöljä ja täysin järjen vastainen kauppasaarto vaivaa saarta ja sen asukkeja pahasti. En voi edes kuvitella, kuinka paha ja masentava tilanne on ollut Neuvostoliiton lopun jälkeen kun ruoka- ja tarvikeapujen tulo tyssähti kuin seinään. On käsittämätöntä, että mistä kuubalaiset saavat kaiken sen elämänilon ja hyväntuulisuuden, joka heistä hehkuu. Se on aika arvostettavaa noin niukoissa olosuhteissa.
Emme olleet Kuubassa yhtään yötä hotellissa, vaan paikallisten Casa Particular -kotimajoituksissa, joissa sai kyllä autenttisen fiiliksen. Casat olivat virallisen hyväksynnän saaneita, ja yö kustansi 25 cuc, eli about saman verran euroissa. Kyseessä oli siis halpa, pelkistetty mutta ihan siisti majoitus. Halutessaan sai lisähintaan aamiaisen, joka oli aina sama: ekaksi hedelmiä, sitten parin munan pikku munakas, vaaleaa leipää voin nokareella (jos onni oli, juustosiivulla) ja kahvia. Hotellissa kokemus olisi varmasti ollut helppo ja rentouttavampi, mutta sitten olisi mennyt kyllä ohi maan todellinen tilanne. Mitä tulee nimittäin esimerkiksi ruokaan, laadukasta sellaista ei vain ole tarpeeksi. Kauppasaarto tekee tosiaan asiat vaikeiksi, ja kun valtio omistaa kaiken, ei omavaraisuuskaan toimi. Parhaat palat menevät suoraan hotelleille ja turistien suuhun. Paikalliset syövät jänteistä lihaa, nuhjaantunutta salaattia ja roskakalaa – niin teimme mekin. (Ja ei käy kieltäminen: kyllä se ällötti. Saadaan olla kiitollisia, mihin ollaan saatu tottua!). Nälkä kurni ja muruvaje oli suolenmutkassa ja väsytti niin maan perkeleesti.
Kyllä minä ihmettelin, miten tämä kansa on mukisematta suostunut elämään noin jo 56 vuotta. Kuinka pitää olla kurinalaista porukkaa. Muutama henna ois jo nostanut haloon tai uuden vallankumouksen. Okei Castroa ja marttyyri Chetä arvostetaan valtavasti. Vapauttivathan he Kuuban, jes. Ja on hienoja juttuja: koti kaikilla, ilmainen terveydenhuolto ja eläke karttuu – mutta kun asiat ovat jumahtaneet, palkka on kaikilla sama 26 dollaria kuukaudessa ja ihmiset elävät köyhyysrajoilla, eikä sananvapautta ole… kyllä potuttaisi. Saattas aika monta sikaria palaa ketjussa. Mutta näillä vaan on maa täynnä vallankumousjulistuksia ja 55v juhlavuosihehkutuksia, ja Fidelin tai Chen pää tai sitaatti koristaa kadun kulmaa jos toista. Hirvee haippi. Paljon melua yhestä kuolleesta äijästä, ja toisesta sairasvuoteella – ellei Castrokin ole jo kuollut. Fidelistä ei ole kuulemma kuulunut kahdeksaan kuukauteen…
Tarinaa ja tilannetta kertoilivat paikalliset. He olivat hyviä tyyppejä ja todella avuliaita ja ystävällisiä. Ihmettelinkin: olin lukenut etukäteen, että Kuubassa on onneton palveluasenne, mutta en minä niin huomannut sellaista. Havannan väsyttäviä pyörryksiin puhujia lukuun ottamatta minun ihmiskokemukseni oli erittäin hyvä. Sydämellistä kansaa. Ja Kuuba oli turvallinen maa matkustaa. Ihmetytti tämä, kun köyhyyttä kuitenkin on, mutta kuulemma rangaistukset ovat kovat. Havannasta matkustimme Trinidadiin ja Santa Claraan.
Trinidad – värikäs kolonialismin helmi
Trinidad on pieni, symppis siirtomaa-ajan kaupunki. Katuja koristaa värikkäät talot ja mukulakivet. Paikoittain haisevaan Havannaan verrattuna siisteys oli suorastaan nuuskittavissa! Monet toverini olivat suositelleet Trinidadia ja se toimi. Kun ei kuljeskeltu kylänraitilla, mentiin rannalle 15 kilsan päähän mopoautolla tai vanhalla, tyylikkäällä autolla. Play Ancon oli siisti, ei liian turistoitunut ranta. Ei mikään uniikki, hiljainen paratiisi mutta tosi kiva kuitenkin. Turkoosi vesi ja siisti ranta. Vessa- ja ruokapuoli oli kyllä taas takkuista. Varaderossahan oisi varmaan ollut aivan eri meininki näiden suhteen, mutta kyllä ihmisiäkin olisi lienee ollut silleinä purkissa. Tehtiin Trinidadista myös pitkä päivän retki luontoon, vuoristoon. Kahviviljelmiä, viidakkokävelyä, kylmiä makean vedenlähteitä, lisää kolibreja ja karvainen tarantello. Metsästä matkasimme vielä sokeriruokolaaksoon, jossa on iät ja ajat viljelty tätä Kuuban maatalouden kulmakiveä. Keskellä laaksoa oli korkea torni. Sieltä espanjalaiskolonistit olivat vahtineet Afrikasta tuotuja orjiaan, jotka raatoivat helteessä siinä 1600 kieppeillä. Orjuus onneksi lakkautettiin 1800. Jäävänä on ollut Kuuban mielenkiintoinen alkuperäisistä, valkoisista ja mustista tullut sekoitelma – kommeita ihmisiä!
Santa Clarasta lentoon!
Lento Kanadaan oli Santa Clarasta. Chen hurmaamasta suht modernista yliopistokaupungista. Tässä kaupungissa ratkesi vallankumousvoitto, kun viimeinen taistelu Guevaran johdolla käytiin mummoni syntymäpäivänä 28.12.58, ja tammikuun alussa Batista pakeni. Käytiin Chen ravintolassa, käytiin Chen – sotilaiden vartioimalla – haudalla. Tämä kaupunki oli aika nopeasti nähtävissä. Kuuban reissu oli kaikkinensa historiallisesti hyvin antoisa, ihmetyttävä, surustuttava ja ilostuttava. En ole varma, haluanko tulla maahan enää uudelleen, sillä olin aika iloinen kun sieltä viivästyneen lennon jälkeen viimein pois pääsin haha! Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä hieno kokea jotakin niin erilaista, ja toisaalta sikarit jäi kyllä odottamaan taskuun! Saa nähdä, onko maa kuinka erilainen joskus 50 vuoden päästä…
Kuuban faktat
• Karibian suurin saari, : Jos mielit matkustella maassa, tarvitset aikaa. Bussisysteemi on ihan jees, mutta matkalippujen saanti on aavistuksen vanhanaikaista ja hankalampaa.
• Millainen loma olisi mielessä? Hotellissa pääset varmasti helpommalla, voit relata ja saat syödäksesi. Kuitenkin autenttisen Kuuban kokemiseen Casa-majoitukset ovat oiva keino. Tai ainakin, jos pääkohteena on turistinen Varadero, kannattaa mennä vierailemaan muihin kaupunkeihin, jotta näkee maan meininkiä.
• Toisin kuin luulisi, Kuuba ei ole halpa, ellei saa jotain hyvää hotladiiliä. Casassa on kyllä edullista yöpyä (vain alle 25 euroa per yö), mutta rahaa hupenee äkkiä kalliiseen, laaduttomaan ruokaa, kun tuntuu että jatkuvasti pitäisi olla syömässä mutta saa vain kuraa. Kuuba EI OLE kulinaristin herkkusatama.
• Paras aika mennä on ehkäpä talvi, kun ei ole liian kuuma, mutta lämpöä piisaa.
• Maa on turvallinen ja ihmiset iloisia. Kielenä espanja, mutta joiltakin luonnistuu enkkukin.
• Kuuba on ehdottomasti musiikin ja taiteenystävän koettava! Hienoa myöskin vanhat autot, mielenkiintoinen historia ja omalaatuinen meno ja meininki.
