Pikkuruisella maltalla on useita pieniä kaupunkeja, jotka kaikki hurmaavat viehättävyydellään. Hauskinta täällä on kävellä paikasta toiseen ja nauttia kapeiden katujen leppoisasta päivärytmistä tai vieläkin rauhallisemmasta illasta.
Minun lempparikaupunkejani ovat ehdottomasti pääkaupunki Valletta, entinen pääkaupunki Mdina sekä viehkeä Mosta. Näille kaupungeille yhteistä on, että ne ovat pääpaikat historian rytkeellä ja ainutlaatuisella tunnelmalla varattuna. Turisteja täyden kesäkauden ulkopuolella ne ovat itse rauhan tyyssijoja. Kevät ja syksy ovat siis oman tiensä kulkijan mieleen. Sää voi toki olla epävakaampi, mutta ei ole ainakaan huolta että Axe tai Rexona pettäisi.
Valletta – asioi viehättävästi
Pääkaupunki Valletta kunnostautuu parhaillaan vuoteen 2018, jolloin se komeilee Euroopan kulttuurikapitaalina. Tykkään mennä Vallettaan kahviloihin lukemaan päivän lehden. Maltalaiset sanomalehdet ovat sirkushuvia ulkomaisille. Rötöksiä tehneet nöyryytetään julkisesti nimet, syntymäajat ja joskus vanhempienkin nimet esiin nostamalla ja uutisten kirjoitustyyli on objektiivisen sijaan mehukasta ja vanhoillisen hupsua. Lempikahvilani Vallettassa ovat Piadina Caffe sekä Gugar, joissa istutaan myös katuporraksilla. Vallettaan on rentoa mennä myös pikkuostoksille. Liikkeitä on juuri sopiva kourallinen, liiaksi väsymättä. Huomaa että pääkadun lisäksi niitä on myös piilossa sivukaduilla. Aarteisiin kuuluu arskalasiliike Solaris.
Iltaisin voi siemailla viiniä Vallettan kauniilla kujilla. Anna livemusiikin johdattaa askeliasi. Valletta Waterfrontin edustalla on taas kiva viettää aikaa kesäisin, kun lämpimien iltojen tullen ravintolat täyttyvät illanistujista. Ruoka ja juoma ovat hyvää – kunhan vain tietää minne suuntaa! Tämä on Maltan resepti koko saarella: tiedä minne menet – sillä jos vain astut jonnekin, on yhtä todennäköistä että voit saada sellaisen kokemuksen että ketuttaa.
Ei passaa unohtaa Vallettan kulttuurisia ominaisuuksia. Kuljeskellessa ja keskittyessä katselemaan ensinnäkin arkkitehtuuri on upeaa. Nätin puutarhan maisemilla löydät Barrakka Gardenilla. Kaupungissa vaihtelevat kausittain mielenkiintoiset näyttelyt, näytelmät ja musikaalit. Paikoillaan puolestaan pysyvät hienot, loistokkaat kokemukset, kuten Pyhän Johanneksen katedraali, joka on lattiasta kattoon kullattu – vaikkei sitä ulospäin uskoisi. Viimeisenä katedraalista lähtiessäsi näet sokerina pohjalla Caravaggion kuuluisan Johannes Kastajan mestaus -teoksen. Anna sen värien hurmata ennen kuin osallistut action-pläjäykseen, moderniin Malta 5D -kokemukseen, jollaista ei taida edes herrojen Helsingissä vielä olla. Hitaan leppoisa ja ennen hyvin konservatiivinen Malta on välillä Suomea paljon nopeampi. Avioero tuli lailliseksi vasta 2011, mutta homoliitot hyväksyttiin heti perään 2014. Maa on selkeästi muutoksessa. Sen näkee myös jatkuvasti kehittyvässä katukuvassa.
Mosta – Maltan Verona
Mostaan mennään aivan liian harvoin. Itsekin menen sinne yleensä vain joulun aikaan, jolloin kaupunki on upea! Siellä ovat Maltan parhaat joulukoristukset ja saa vain huokailla niiden hienoudesta (erikoista on että vaikka Malta on saari Välimerellä, on se oikea joulusaari, koristeita on miltei enemmän kun pukin koti-Suomessa). Mutta kyllä vain, Mostaan kuuluisi mennä useammin. Rotunda-kirkko pyöreäne jättikupolineen – maailman suurimpiin kupoleihin kuuluvana – on historiallinen ihmetys. Toisen maailmansodan aikaan katosta läpi tullut pommi pudota napsahti kirkon sisään, kolmen sadan iltamessua odottavan ihmisen sekaan, mutta jäi räjähtämättä eikä vahingoittanut ristin sielua eikä liiemmin kirkkoakaan. Tapahtumaa kutsutaan ihmeeksi. Eikä suotta.
Rotundan varrella oleva pääkatu on mukava kulkea läpi ja samalla kuikkia pieniin maltalaisiin putiikkeihin. Ostinpa sieltä kerran italialaisen iltalaukun. Joskus löysin Mostasta myös huippuedullisesti merkkibikineitä. Sivukaduilla on puolestaan nättejä aperitiivipaikkoja.
Oikein erityinen, Romeoon ja Juliaan vetäisevä, romanttinen kokemus Mostassa toteutuu, kun buukkaa jo hyvissä ajoin ainoan laatuaan olevan, privaatin illallisparvekkeen Lord Nelsonista. Lord Nelson on pitkät perinteet omistava pieni, maltalainen perheravintola. Siellä ruoka on hyvää ja palvelu ehkäpä Maltan parasta: mostalainen ystävällisyys on kuin Suomen Savossa. Vetäiskää verho pienen suojapaikkanne peitoksi ja töllötelkää toisianne ja ihmetelkää kauniille kadulle avautuvaa maisemaa.
Aavemaisen ihana Mdina
Kaikista hiljaisin kaupunki Mdina lienee Maltan aavemaisin kaupunki – on hyvä tietää kelle soittaa kun sinne menee: ghostbusterseille, hehee. Mutta on tämä vanha pääkaupunki kyllä erityinen: en kyllästy siihen koskaan, vaikka olen käyttänyt siellä vaikka kuinka monennet vieraat. Se rauha, lintujen laulu ja alkavan illan hiljaa laskeutuvat värit ovat vain niin miellyttävä kokemus kerta toisensa perään. Muistan aina kuinka Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli oli lempikirjojani ja tällaisissa paikoissa mielikuvitus pääsee valloilleen ja historia ja keskiaika kuhisevat kuin täit niihin aikoihin päässä. Täällä on ennen aikaan jengi kulkenut haarniskoissa ja kyyhkyt tuoneet viestejä papyruksella tai vastaavalla hauraalla paperilla. Myös kuuluisat sandaalit ovat Mdinassa steppailleet, kun esimerkiksi valloittava Russell Crowe on heilunut katedraalin edustalla Gladiaattorin kuvauksissa. Mdinassa puhalletaan myös lasia, ehkä sieltä voisi joskus itsekin Maltalta viimein lähtiessä käydä viimeisen maljan ostamassa viimeisen illallisen yhteydessä. Sitten tässä joskus.
