Yhteistyö: lennot Lissaboniin minulle sponsoroi Air Baltic
Lissabon säästä arkkitehtuuriin
Ennen parin viikon takaista reissua Portugali oli minulle mystiseltä tuntuva maa. Vaikkakin Euroopassa, se tuntuu niin äärilaidalla olevalta – ehkä juuri sen vuoksi liitin maahan jotain kaukaista romantiikkaa. Tutkimusmatkailijoita, kylmillä Atlantin aalloilla surfaavia rantojen sieluja ja ainakin yksi ylöspäin katsottu futistaituri Madeiralta. Olen haaveillut road trip tyylisestä seikkailusta Portugalissa pitkään. Nyt pääsin ensikäynnille tutustumaan sinne missä patakukko kiekuu Air Balticin kyyditsemänä, yhtiö lentää Euroopan lounaaseen aika sutjakassa hetkessä. Reittivalikoima on sen verran laaja, että hetken piti miettiä, haluaako nyt varmasti Portugaliin. Kohteessa meinasi ensin vähän kylmätä ilmojen puolesta ja olin että pirskules, kun en valinnut esimerkiksi Madridia sisämaassa. Toropaisena olin pakannut mukaan pelkkiä kesäkamppeita sääruudusta edellisviikolla +27-astetta kuolanneena. Meri Atlantti oli tehnyt kepposen ja ilma oli muuttunut hetkessä. Onneksi lomalla paleli kuitenkin vain alussa, sillä hetkessä ilma muuttui taas ja pian aurinko jo helli 25-asteella. Onhan se mukava tunne, kun saa kintut taas paljaaksi kesän jäljiltä. Ei iho kuiva ja kutise niin kuin kylmässä ja kaamoksessa. Lissabonissa olikin tietysti hienoa lojua puistoissa ja rannalla, niin että sai pintaan kehkeytymään varmasti vitamiini D:tä.


Lissabon hurmasi heti. Kaupunki on kiehtova, koska se on niin persoonallinen ja kaunis. Arkkitehtuuri ja rakennukset ovat upeita: värikkäitä ja koristeellisia. Arvokkuutta on kertynyt myös niiden ikävuosista, historia huokuu ympärillä. Yksi wow-factor, joka kiinnitti huomioni heti maahan saavuttuani oli, että monet rakennuksista on koristeltu koristelaatoilla. Koskaan ennen en ollut nähnyt moista missään! Erilaisia koristelaattarakennuksia on vaikka minkä näköisiä: on retroja värikkäitä kuvioita, heleitä sävyjä, esittäviä kuvia ja kiekuroita. Lissabonissa on myös laattamuseo, jossa jäi vierailematta tällä kertaa – olihan jo kadulla sen verran huokailtavaa. Omintakeisen kaupungista tekevät myös sen korkeuserot. Ne saavat aikaan jännyyden tunteen tasaiseen tottuneelle: upeita talonäkymiä pilkistää sieltä täältä. Vielä kun valo värjää maisemia erivärisiksi, tulee koko kaupungista itsessään taideteos. Mikäs sinne luovan matkatessa! Meikäläinen ottikin maalauskamat mukaan ja suttaili portugalilainen punkkulasi pöydällä illan tullen. Majoituin reissulla parissa eri lokaatiossa, ja ehdottomasti suosin aina persoonallisempia, elämänmakuisia vaihtoehtoja. Täysin vilpitön suositus kuuluu pienelle House Sao Bento -nimiselle majatalolle kumpuilevalla rauhallisella alueella, josta on hyvä etäisyys kaikkialle. Estrelan basilika ja upea, sympaattinen, vehreä puisto ovat ihan lähellä! Kun vielä varmistaa, että saa Sao Bentossa huoneen omalla kylppärillä, on majapaikka oikein viihtyisä, edullinen vaihtoehto Lissabonissa.



Lissabonin hintataso, ruoka ja juoma
Lissabonin hinnoista yleisesti ottaen: siellä pärjää vaikka köyhä ja kippeekin, edullista on! Maalausviinini (385 ml) maksoi ehkä pari euroa. Kahviloihin mennessä sain americanon ja leipomoherkun vajaalla parilla eurolla. Edullinen kahvilakulttuuri on ihan parasta tällaiselle, joka tykkää elää ja ideoida kahviloissa! Muutenkin sydäntä lämmittää paikallinen elämä kahvilassa – nytkin tuntui, että pääsi maistamaan palan oikeaa portugalilaista arkea, kun käveli spontaanisti sisään eri paikkoihin. Silmissäin näkyy vielä se paikallinen vanha mies lehdenluvussa pikku Sagresilla. Lissabonissa iso oluttuoppi oli halvimmillaan 1,5 euroa. Kaksi paikallista peruskaljaa ovat Super Bock ja Sagres, jotka kuulemma kisaavat keskenään myös eri jalkapallolössejä tukemalla. Hyvin perinteinen paikallinen ruoka, jonka söin oli Brás style codfish, eli turskahippuset kekona miniranskalaisten kanssa. Turska on iso juttu ja sitä viedään myös muualle. Atlantin tuiverruksessa sijaitseva maa tarjoaa menullaan paljon kalaa. Myös ekana iltana paikallisessa iisissä grilliravintolassa, jossa futisruudut olivat tietty auki ja lokaalit olivat iltatärskyillä, syömäni tuore meriahven oli herkullista. Espanjalaiskulttuurin tyylisesti myös Lissabonissa näkyi olevan paljon tapaspaikkoja. Viimeiseillä illallisella ”Tapa Buchossa” Bairro Altossa, siinä olikin monenlaista herkkua juustoista Huevos Rotos kananmuna-ranskis-patasörsseliin. Yläkaupungin kaupunginosa Bairro Alto on muuten kiehtova kuinka se on ihan erihenkinen yöllä: päivällä nukkunut paikka herää hengailemaan illan vipinään. Päivällä sitä ympäröi avoimena aika kivannäköisiä putiikkeja ja puistoaukioita.
Liikkuminen ja legendaariset raitiovaunut
Vapaamielinen Lissabon on mielestäni myös ihmeellisen siisti – en nähnyt roskia paljoakaan. Seinät ovat maalattu, graffiitteja on kaikkialla, mutta se sopii pääkaupungin boheemiin imagoon. Bongasin myös ”hylätyn” tyhjän suihkulähteen – jännittäviä asioita tulee vastaan katuja kulkiessa. Silmille riittää tarinoita kuviteltaviksi. Näinkin vanhassa kaupungissa – Lissabon on perustettu 1179 – ovat mestat ehtineet kukoistaa ja kuihtua, alueet ja kulmat muuttua moneen kertaan. Kävely oli jälleen paras tapa saada kuva isosta kaupungista ja saada sielunravintoa katujen yksityiskohdista. Erityisherkälle ihmiselle on hieno lahja, että pystyy havainnoimaan niin paljon ja näkee kaikkialla jotain hienoa – toki matkantaittokin ottaa aikaa! Alueiden san franciscomainenkin mäkisyys tekee tietysti välimatkoista pidempiä, joten on ehkä hyvä liikkua julkisella tiettyyn kaupunginosaan ja tarpoa sen lähialueella. Julkinen liikenne oli mielestäni oikein hyvä – ja etenkin siis metro, huippu! Sillä oli todella kätevä liikkua paikasta toiseen – osti vain alussa lentokentältä tullessa masiinasta lipun ja siihen arvosaldoa laittamalla kuljin yksittäisiä matkoja (1,49 € kappale – kentältä tulee ihan samalla maksulla). Metrolla kulkeminen oli myös viihtyisää, koska asemat olivat niin makeita! Tuli taitettua myös ikonisin, legendaarinen ratikkalenkki ratikalla numero 28, jossa maisemat olivat kieltämättä kiinnostavat ja sai oikein hyvän läpileikkauksen kaupungista varmaan reilusti yli puoli tuntia kestäneellä reitillä. Hiukan vain hävetti turisteja täyttyneessä kaupungissa se, että turret pystyvät valtaamaan myös tällaisen paikallisten ratikkareitin. Kuin sillit purkissa raitiovaunu mutkitteli klassisimpia Lissabonin kulmia. Esimerkiksi vanhakaupunki Alfama, jonka ohi reitti menee, näyttää oikein kiehtovalta alueelta mutta hyvin turistoituneelta. Onneksi vierailijat ymmärsivät kuitenkin antaa istumapaikkansa paikallisille vanhuksille. Mietin vain mitä vanhukset mielessään miettivät ajan hampaan iskettyä muuttaen ehkä aiemman nostalgian naurettavaksi sirkuskärryksi. Ratikka meni myös ohi Baixan ja Chiadon shoppailualueen ja päätyi sinne Estrelan puiston, josta mainitsinkin, viereen.



Rannalle Lissabonissa!
Liikuin myös metrolta Cais do Sodrella iisisti junaan vaihtaen pari kertaa rannalle mennessä. Reissu ei ollut ainoastaan eka kerta Portugalissa vaan myös eka kerta Atlantin rannalla. Kävin 17 km Lissabonista Carcavelos-rannalla. Se oli aika kiva surffiranta, jossa pystyi myös syömään, koska siellä oli joitakin perusravintoloita. Rannan ja Lissabonin välissä junamatkalla olisi kätevästi ollut Belém-pysäkiltä pysähtyessä mm. Hieronymuksen luostari, jossa olisin halunnut käydä, mutta tajusin sen vasta liian myöhään, kun luostarin kirkko oli kiinni maanantaisin. Ensi kertaan jäi upeiden holvikaarten näkeminen sekä kohotetussa koristearkussa makaavan Intian löytäneen Vasco da Gaman ihmettely muine suurmieskohtalokavereineen. Paikka on kuulemma supersuosittu ja sinne kandee mennä heti aamusta. Niin se aika vaan hujahti ja kävi vähiin tälläkin reissulla. Ensi kerrallakin Lissabonissa on mukava olla; en päässyt kyllästymään ja nähtävää jäi vaikka kuinka. Harvinaisen rikastuttava kaupunki – tykkäsin todella! Ens kerralla aion myös ajelle applikaatiolla lunastettavilla san franciscolaisen startupin sähköpotkulaudoilla, jotka saa jättää minne vaan norkoilemaan! Obrigado Lissabon!

Lissabonin parhaat – harkitse näitä!
– Brunch Cafe – koko päivän brunssi!
– Casanova-pizzeria – elämäni paras Quattro Formaggio: juuri oikea määrä juustoa, ei ällöä oloa! (Huom. jonotus – ei varauksia)
– Calouste Gulbenkian Museum – todella jännittävä museo taiteenystävälle, varaa tänne aikaa – kokoelmia riittää!
– Manteigaria Pastels de Nata – paikallista herkkua saa kaikkialta ja ainakin tämän take away -paikan herkut salaisella munkkien reseptillä todella toimivat!
– Kävely Bairro Altossa ja laitamilla niin yöllä kuin päivällä




PS. Kuuntele myös Vainio & Rinnekangas -podcastin jakso Etelä-Eurooppa: