Jos haluaa upgreidatun version Tallinnan tai Pärnun kylpylälomasta sopii suunnata Saksan maalle. Baden Baden on eritoten Chisun nerokkaan luovista sanoituksista tuttu kylpyläkaupunki. Rallatettujen kyyneleiden lisäksi siellä saa varmaankin kellua monenmoisissa eritteissä, kun ainakin itse Caracalla-kylpylässä vieraillessani siellä riitti populaa (vauvasta vaariin) – mikä tuntui erikoiselta, koska muuten kaupunki oli kuin talviunilla. Joka tapauksessa, päänähtävyydestä kuumista mineraalivesikylpylöistä viis, Baden Baden oli upea kaupunki!
Olin 50 000 asukkaan kaupunkiin täysin ihastunut, vaikka olimme siellä rumimpaan aikaan, eli keskellä lumetonta talvea. Puut olivat synkeät ja alastomat, ja harmaus verhosi kaupungin yleisilmettä. Se ei kuitenkaan lannistanut monenmoisia, upeita, historiallisia rakennuksia ja kaupungin rauhallista glamouria. Ei ihme, että eliitti on aikanaan viihtynyt kovin täällä Mustametsän siimeksien läheisessä, uniikissa ihmeessä. Kuninkaalliset, suuren luokan kirjailijat ja näyttelijätähdet rentoutuivat ja viettivät aikaa täällä. Kun haluaa rauhoittumis- ja rentoutumislomalle, jolla ei ole kiire mihinkään ja jolla ei tarvitse suunnitella yhtään mitään vaan olla vain spontaanisti, das ist der platz zu besuchen! Vai miten se menee. Opiskelin aikoinaan saksaa 11 vuotta – ja olen siinä yhtä hyvä kuin sika! Kun aurinko vielä näyttäytyi viimeisenä, kolmantena päivänä visiitillämme, muutti se kaupungin hengen täysin. Oli onni käydä kävelyllä yläkaupungilla, sattua sinne keskipäivän kellonlyöntien aikaan ja seurata kumisevaa kaupunkia auringon ja aamun sumun taistellessa valtaistuimesta. Antti otti upeita kuvia.
Baden Baden kylvetytti myös kieltä suupaloillaan! Nautimme kaupungissa hyvää ruokaa ja juomaa: perinneruokia, kuten stereotyyppistä hapankaalia ja bratwurstia, ja saksalaista olutta ja viiniä. Löysin itseni suklaakaupoista, joissa käsintehdyt rivit ja pinot pralineja, mousseja ja levyjä tekivät valinnan vaikeaksi. Pariin kertaan istuimme myös historiallisessa Cafe Königissä, jossa Tolstoikin on joskus imenyt kahveensa. Sokeripinsetit ja kipot ja kupit olivat suloisia. Saksalainen palvelukulttuuri on ehkä vähän töksy, sen huomasin paikassa kuin paikassa. Mutta ei siinä mitään, pitäähän se niissä nahkahousuissa, joissa useammassa paikassa muuten palveltiin, ollakin vähän kovaa nahkaa. Vaikka on se kyllä se saksan kielen ja nahkahousujen yhdistelmä vähän koominen – siinä tuhotaan kyllä nahka-asun mahdollinen seksikkyys samalta lyömältä – suomalaiset sentään tuhovat vain tuulipuvun seksikkyyden! Saksalaiskuri näkyi myös hotellin kovassa sängyssä, joka kaiken kukkuraksi koostui kahdesta erillisestä pedistä puukappaleisillä väliseinillä, vaikka kyseessä oli ”parisänky”! Valvottu kammari – JAWOHL! No onneksi samassa huoneistossa oli kylpyamme, johon sai rentouttavaa mineraalivettä, samaa settiä kuin kylpylöissä. Siellä oli kiva harrastaa champagne showersseja. Harmillisesti huipulla aamupalalla, jolla kerrankin olisi ollut kuohuvaa, ei kuohuva enää sitten maistunutkaan seuraavana aamuna, kun oli saksalainen kankkunen! Ei oltu selvitty edes kuuluisalle, Marlene Dietrichin maailman kauneimmaksi kehumalle kasinollekaan, mutta eipä meitä kyllä uhkapelit kiinnosta vaikka molemmat oli tuohon aikaan töissä nettikasinolla haha.
Baden Baden oli kylpyä, kylpyä – ja lepoa lepoa: täydellinen hartaisa lepoloma, jonne joskus eksyn uudelleen parhaaseen vuoden aikaan! (Kesä <3)
