Meikätyttö on kotoisin Pohjois-Savosta, mutta enpä ole juuri Etelä-Savoon jalallani astunut. Siis mitä ihmettä? Rajani ovat olleet tyyliin yhtä kiveen hakattu kuin Game of Thronesissa. On etelä ja on pohjoinen. On meidän koti ja niitten koti. Etelä-Savo ei ole koskaan tuntunut tutulta, vaikka Savo siinäkin nimessä soljuu – koska en paikkaa tunne. Mutta kuinka en ole aiemmin tähän Suomen kauniimmaksikin kansallismaisemiksi kehuttuun paikkaan tutustunut? Nyt taisi olla tyyliin ensimmäinen kerta, kun kävin ylipäätään kunnolla Saimaalla. Huh, kyllä meillä täytyy olla iso maa – mutta kiva päästä sitä tutkimaan entistä enemmän.
Tämä kotimaan matkailu yhdistyi kätevästi häiden ympärille. Ystäväpariskunnan häät pidettiin ja juhlittiin siellä Saimin (Hoyer) Hotelli Punkaharjussa, ja puitteet olivat kunnossa. Kun ilma sallii, Punkaharjun maisemat ovat todellakin ainutlaatuiset ja loisteliaat. Ei ihme, että Runeberg ja Topelius ovat niistä runoilleet ja kirjailleet – ja muutama maalaillut maisemakuvia. En tiedä Saimin kytköstä seudulle, mutta ei ihme, että hän on viimekädessä historiallista pytinkiä pystyssä pitänyt.
Oma maailmansa Suomessa on tämä alue, jossa kapeimmillaan maisemareitti menee ehkä reilun viiden metrin levyisellä ajokaistaleella järven ja mäntyjen luodessa luonnon korkeakulttuurista maisemaa molemmin puolin harjua. Upeat hongat kolistelevat näkymää, joka laskeutuu aina alas järvelle. Punkaharju on Järvi-Suomea parhaimmillaan. Lyön vaikka vetoa: japanilaiset ja ihan kaikki muut ovat tohkeissaan täällä. Aloin jo miettiä milloin kummassa Australian serkkuni viimein viitsivät raahata Aussie-ahterinsa Suomeen – sitä on jo odoteltu niin kauan, että pitkä lentomatka on enää huono tekosyy.
Kun menee Punkaharjulle, kandeepa mennä myös lähelle Savonlinnaan. Päivän pyrähdys antoi vaikutelman mainiosta kesäkaupungista. Söimme hyvät muikut torilla (en kylläkään tiedä, voittaako mikään kaupunki mökkipaikkamme Pielaveden torin muikkuja) ja marssimme Olavinlinnaan. Tähän väliin ei voi muuta kuin ISOJA WOW-SANOJA laittaa. Olavinlinna on mieletön! En olisi uskonut, että minun omasta kotimaasta löytyy sellainen linna. Kun jo äsken hölisin jotain Game of Thronesista, niin tämä linna muuten oli kuin suoraan GoTista!
Luin, että Suomessa on neljä keskiaikaista linnaa ja tämä on yksi niistä. Muita ovat Suomen vanhimman kaupungin eli Turun linna, Hämeen linna ja Viipurin linna (se nyt ei tosin enää meidän puolellamme; ikuinen Karjala byääh-huuto tähän väliin). Mutta tästä Savonlinnan Olavinlinnasta: se on perustettu jo 1475. Ajatella kuinka kauan sitten!
Linna oli niin äärimmäisen vaikuttava. Se on varmasti monelle lapselle – itseni mukaan lukien – todella seikkailullinen kokemus. Linnassa on kapeaakin kapeampia portaita ylöspäin pikkuhuoneisiin ja kerroksiin. En ole ehkä ennen mennyt yhtä siististi yleiseen vessaan, kun nyt historiallisten kiviaskelmien ja aukkojen johdattaessa. Linnassa on sellainen kuninkaan huone, jossa oltaisiin oikeasta voitu kuvata jokin GoTin tai jonkin muun yhtä hyvän historiallisen tai fantasiaohjelman kokoustamiskohtaus. Itse asiassa huoneessa oli kuulemma joskus kolmen päivän ajan juhlittu ja muisteltu suosittua kuollutta kuningasta. Sellaista elämä on joskus oikeasti ollut. Niinistö ja Putin olivat kuulemma syöpötelleet samassa salissa Saimaan tapaamisellaan pari kesää takaperin. Outoa ajatella, että samassa kivisalissa ovat heeboilleet niin historialliset henkilöt kuin meidän Sauli ja Putinkin seinäpiruna.
Ovatkohan äijjät juoneet niitä ”lääkepulloissa” olevia Mustanvirran panimon oluita ruokajuomaksi? Hyvää on! Opas muuten kertoi, että olutta oli pantu linnan alueella rutkasti jo siitä keskiajasta. Niiltä ajoilta ovat nousseet alueen panimomestarit. Olut oli jo silloin kulutetuimpia juomia. Maito yms. menivät herkästi pilalle. Kysyessäni, oliko oluessa voltteja, opas kertoi että kyllä oli. Arvovaltaisimmilla pampuilla aina eniten! Opaskierros Olavinlinnassa on ehdoton. Silloin voi nähdä sen aikaisen hyvin mielenkiintoisen huussin korkeuksissa ja kysellä vaikkapa ruton ajasta. Interesting shit!
Ehkä ensi kerran palaan linnaan katsomaan oopperaa Aino Ackten aikoinaan perustamille Savonlinnan oopperajuhlille. Oopperaakaan tämä juntero ei ole vielä kokenut, mutta kaikki aikanaan eikö vain?
