Tämä kesä kuluu Tampereella – kuten edellinenkin kesä! Olen aivan haltioissani täällä: iltalenkillä teitä rapsutellessani ajattelen, kuinka olisi mukava asua omassa talossa ehkä juuri täällä jonain kaukaisena päivänä. Suunnitelmat ehtivät muuttua vielä monta kertaa, mutta tuntoni tätä kaupunkia kohtaan luultavasti ei. Tässä mitä olen muun muassa fiilistellyt:
Näsijärvi, Pyhäjärvi, uimapaikat ja upeat luontomaisemat
Näinä hienoina kesäiltoina olen tuijotellut järveä. Yhtenä iltana rantalenkki keskeytyi pitkäksi toviksi, kun piti vain istua kiven päälle ihailemaan laajaa avautuvaa Näsijärvi-näkymää. Taivasta maalasivat illan kauniit pastelliset värit, ja se vesi: veden pinta oli värjäytynyt persikkakullan väriseksi ja heijasti valoa uskomattoman kauniilla tavalla. En ole liioin viettänyt tällaisia ison maailman maisemien tuntuisia hetkiä koti-Suomessa viimeisiin vuosiin niin jo tuntui mykistyttävältä. Eräänä iltana, kun menin kävelylle aikaisemmin, näin Naistenlahdella puolestaan jättimäisen oranssin pallon vielä laskeutumassa vesien ja rantametsien taakse. Yhden alkuillan puolestaan vietin kauniilla Elianderin rannalla. Menin pienelle uimarannan läheiselle laiturille, jonne ei ollut hoksannut mennä kukaan muu. Tovin istuin pikkulaiturin päässä, nautin ilta-auringon pehmeän lämpöisistä säteistä ja auringon kimalluksesta kesäillan hurmaavassa järvimaisemassa. Sitten pulahdin makeaan: vesi tuntui ihanan virkistävän lämpöiseltä – se oli juuri sopivaa, ei liian kylmää, ei liian lämmintä. Uin auringonsiltaa ja pulahtelin päätä veden alle. Ei ollut sinilevästä tietoakaan. Katselin näkymiä järviperspektiivistä. Sitten punnersin takaisin laiturille ja rupesin nököttämään samalla tavalla kuten äskettäin odottaen rauhassa, että kesä kuivasi. Senkään jälkeen paikalta ei meinannut raaskia lähteä. Mutta Alko oli menossa kiinni, niin rimputin pyörällä viime sekunneilla Tammelaan, että sain lasillisen punkkua illan maalailuille kotona.
Tammelantori, Tampereen puistot ja kivat kaupunginosat
Tykkään todella asuttaa Tammelaa. Siisteintä on, kun asuu kivenheiton päässä Tammelantorilta, johon voi mennä viettämään kunnon torielämää. Kyllä se on suomalaista, kun saa mennä juomaan torikahvit taikka ostamaan mansikoita tai muuta tuoretta herkkua. Tässä kerran menin hiljaiselle torille illasta, otin Fazerina-tötterön ja menin lipomaan sen ja lukemaan kirjaa toripöydille. Sitten pitikin alkaa väistellä siivouskonetta, joka alkoi kulkea pöytärivien välissä – niin aika hujahti!
Tampereella on kyllä mukava viettää aikaa ulkona esimerkiksi juuri kirjan tai Mölkyn parissa. Kaupunkikaava on hyvin onnistunut ja viihtyisä. Kivoja puistoja ja puistikkoja on vähän joka puolella. Kävelinpä tästä sitten keskustaan tai Kalevaan päin, oikealle tahi vasemmalle, vehreys vihreys on lähellä. Ihan asuintalon lähistöllekin voi mennä lehvän alle lukemaan ja loikoilemaan. Kun jättää vielä puhelimen sisälle asuntoon, silloin puhutaan jo oikeasta elämän elämisestä.
Tutkiskelijaa ilahduttavat myös hassunkuuloiset kadunnimet, kuten Massukatu tai Pellavanlikanpolku! Tai coolin näköiset mini kaupunginosabulevardit mitä vaikka Tampella meikälle edustaa – Tampellan esplanadi katunimeltäänkin. Taikka koti-Tammelan tai Kaupin puutalokadut… Tampereella ainakin savolaisen on mukava kävellä ympäriinsä ja katsella!
Viihtyisät pubit ja kahvilat – ja hyvä hinta?!
Manse on myös olutharrastelijan enklanti! Siitäkin olen ollut innoissani, kun olen tänä kesänä tehnyt täällä uusia pubituttavuuksia – minä kun kaltsugirlinä rakastan pubeja (lue myös Slieman pubeista). Jos tästä Tammelasta lähdetään torin laitamilla on hyvällä ilmalla hyvän mielen antava Pikilinnan terassi. Aivan viehättynyt olen myös Kumman kummallisen ihanasta, värikkäästä katupenkkirivistöstä. Se on muistuttanut minua keväisestä Vietnamin matkasta, kun istuimme samalla tavalla kadulle päin ja joimme kaljaa hiostavassa kuumuudessa. Näinpä olen ristinyt paikan omalla nimikkeelläni myös ”Saigoniksi”. Konttorin akkunalla ulkona istuminen on myös aivan söpön mahtavaa. Ja Pyynikin Brewhousessa olo on kuin ulkomailla hehkulamppujen luodessa tunnelmaa ympärillä avoimessa ulkoilmassa. Niin se vaan on, että se näyttää ja tuntuu mukavalta kun kesällä istutaan ulkona. Toimivat edelliset paikat helteiden lisäksi muutenkin, ja on Tampereella paikkoja vielä vaikka mitä! Olen ollut ihmeissäni siitä, että vierivieressä on kivoja mestoja – monet ovat minulla vielä katsastamattakin. Saa laittaa suosituksia tännekin päin!
Huikeaa kaleksilla käydessä on myös, että tuntuu että hinnat ovat jotenkin ok! Onko täällä ero Stadin meininkiin? Siltä tuntuu! Useammassa paikassa on tuopposen saanut kuudella eurolla ihan iltatienoolla. Siistiä ollakseen Suomea!
Kaljoittelun lisäksi myös kahvittelu maistuu, sillä on täällä myös monia kivoja kahviloita. Mokkamestarit on huima ja eri vohvelikahvilat… paljon on kokemattakin.
Särkänniemi ja Muumimuseo – hupia kaikenikäisille!
Särkänniemeen Särkänniemeen! Täällä kun kerta on, pitää melkein kerran kesässä käydä Särkiksessä. Viime kesänä ilmat olivat vähän eri, mutta nyt näkyy olevan meno ja meininki erilainen niidenkin puolesta. Menevimmät, uusimmat laitteet olivat makuuni: ranneke kului X:ssä ja Hypessä renkuttaessa. Perheen pienimmät olivat myös naama messingillä, kun esimerkiksi palomieheksi paloauton kyytiin pääsi. Koiramäen eläinpuisto on myös oikein sympaattinen pieneläimine ja söpöine Koiramäen rakennuksineen.
Rakastetuista koirahahmoista toisiin – hieman epämääräisempiin mutta niin tuttuihin; mitä ne Muumit nyt ovat? Peikkoja? Tai mitä tahansa kaikkea mielikuvituksellista Tove Janssonin Muumilaakson hahmot esittävätkään – niitä on mukava tutkia maailman ainoassa Muumimuseossa. Sain kuvausluvan taltioida paikan yleisilmettä, mutta tekijänoikeudella suojatuista; esimerkiksi Toven upeista kuvituksista ei saanut ottaa lähikuvia. Mene siis katsomaan itse. Ne ovat pikkutarkkaa uskomatonta työtä! Tovehan oli hyvin monipuolinen taiteilija ja oikea luonnonlahjakkuus. Luet museossa myös kiinnostavaa tietoa hänen tiestään – ja ”rebel Muumipeikosta”. Muumimuseo on ihania muistoja ja tarinoita niin aikuisille kuin lapsille.
Vanha tehdasmiljöö ja arvokas historia
Viehättävin Tampere on luultavasti sen punatiili-ilmeen vuoksi. Täällä on syntynyt teollisuutta ja musiikkiteollisuutta: tehdastyöläisten kaupungissa on samassa tähtisadetta. Sinikaulustyöntekijä ja oman elämänsä taiteilija meikäläinen viihtyy täällä rehdissä kaupungissa erinomaisesti! On hurmaavaa kuljeskella Tammerkosken huudeilla, kuunnella ja katsella kuohuja tai illan pimenevässä syttyvässä tunnelmavalaistuksessa punaisena hohkavia tiilejä. Finlaysonin vanha tehdasmiljöö; vanhat puuvillatehtaat, Vapriikki ja Kehräsaari ovat mm. hienoja alueita. On mukavaa mennä leffaan Plevnaan, koska se on erityisen tunnelmallisessa settingissä. Wilhelm von Nottbeckin puistossa ja Näsinpuistossa on hitunen kuninkaallisuutta suihkulähteineen ja patsaineen. Näsilinna on myös valkoisenaan upea. Sen Milavida-museossa on myös pysyvä näyttely, joka kertoo kiinnostavaa Tampereen historiaa vuonna 1836 kaupunkiin muuttaneesta ja linnassakin asuneesta Nottbeckien perheestä. Vanhemmassa iässä rakastan historian havinaa! (Milavidassa on joskus myös kiinnostavia vaihtuvia näyttelyitä.) On kutkuttavaa ajatella aikoja, jolloin tyhjän päälle – mutta tärkeiden vesistöjen varrelle – on ratkaisevasti rakentunut hiljalleen asukasluvultaan Suomen kolmanneksi suurin ja luultavasti sympaattisin kaupunki. Ehdottomasti asumismatskua, potentiaalinen paikka!
