Vuosi sitten, justiinsa joulua ennen, tuli tehtyä ensimmäinen matkani Thaimaaseen. Huom. sanon kielioppia vastoin Thaimaaseen enkä Thaimaahan, koska kyllähän se tuntui maanpäälliseltä taivaalta! Reissun kesto oli kaksi viikkoa, lyhyemmäksi sinne ei kannata lähteäkään. Itsehän olisimme voineet jäädä yli joulunkin – varsinkin kuin tuolloin sattui Suomessa odottamaan synkkä, lumeton joulu. Me, minä ja paras mieheni Kareinen, dream team unelmalomalla!
Se oli kaivattu loma, helvetinmoisen työvuoden jälkeen. Tuli kyllä niin tarpeeseen. Ja jos oot poikki ja veli on rikki, niin silloinhan ei jaksa muuta kuin löllöttää. Lähdimme Thaimaaseen siis taivaalliselle biitsirelareissulle. Ei mitään sen kummempaa. Ihan vaan uiskentelua, snorklailua, kirjanpitoa kädessä ja toisessa jotain hedelmälihaista juomaa, kuten smoothie tai lassi. Bueno pehmeällä bertalla. Tämä kaikki löytyi Koh Ngailta.
Koh Ngai – rauhallinen, pieni saari
Koh Ngai. Voi mikä ihanan ihana pikkuruinen paratiisisaari. Sinne pääsimmekin aika vaivattomasti. Suomesta Finnairin suoralla lennolla Bangkokiin, jonka jälkeen vaihdoimme vauhdikkaasti lentokenttää ja lensimme Nok Airilla Trangiin, josta oli muistaakseni ensin hotskun järjestämä tunnin autokyyti rantaan ja rannalta taisi olla puolisen tunnin venykyytsäys Ngaille. Ja siellä oli hymyilevä isäntäväki odottamassa jonkun perinteisen Thai-mehun kanssa, ja laukut olivat jo bungalowssa ennen kuin ehti mehua lipaista.
Kyllä meidän passasi. Coco Cottage -nimisessä perheen pyörittämässä hotellissa meillä oli kirjaimellisesti mukava bungalow mökki aivan meren edustalla. Edessä vain jokin minijokimainen rapakko, joka jollain tapaa esti yölliset hyttyset. Ja totta se oli, ei ollut ininän ininää. Tosiaan kaunis meri siinä kimalsi, ja yöllä nukkumaan ruvetessa kuuluivat aaltojen kuohunnat – minua se välillä vähän ehkä pelottikin, kun mielikuvitukseni nyt ottaa aika laukkaa ja empatiakin on aika korkealla, niin kyllähän siinä tsunamia mietittiin alkuöinä. Mutta toisaalta sitä matkaa taittaessa on oppinut ajattelemaan, että ei sitä auta pelätä tuntematonta. Ei ole seikkailua, jos ei mene ja meinaa. Maailmankulun tiet ovat tutkimattomat, ja joskus sattuu käsittämättömiä asioita.
Tosi käsittämättömiä. Tuollakin reissulla. Myönteisellä tavalla. Oltiin kerran meidän terassilla, ja meikätyttö kertoi mukavia alkuvuonna kuolleesta mummosta, ja silloin helevetin iso tähdenlento pyyhkäisi yli taivaankannen. Wowww! Siis wau wau wau! Se oli uskomaton tunne. Mummo siellä katteli tyttöään ja kuunteli. Olin sillä hetkellä aika ylpee itsestäni. Tälläiset asiat merkkaa eniten maailmassa. Oi että. No joo, mutta kauniita olivat tähdet myös suihkussa käydessä. Ihana oli mökkerössä semmoinen ulkosuihku, josta pystyi sitten ihmettelemään taivasta peseytyessään. Kokemus.
Pelasipa siellä palvelukin ja maistui ruoka. Thaimaassa molemmat ovat kohdallaan. Cocossa ihana Nu-poika kokkasi huiput munakkaat joka aamu, ja kaikki olivat niin hymyileväisiä. Tipattiin lähtiessä heitä kokista lähtien. Välillä jos oman paikan menu alkoi hieman kyllästyttää hipsimme vaivihkaa joihinkin saaren muista majoituksista illallistamaan. Oisiko niitä vaihtoehtoja kuutisen ollut yhteensä. Koh Ngai oli pieni saari ja ihanan levollinen ja rauhaisa. Hyvät ja tarkoituksenmukaisetkin meillä kävi sen suhteen, että menimme reissuun juuri ennen joulua. Joulultahan se sesonki nimittäin alkaa ja sitten on vilinää.
Koh Lipe – en suosittele!
Viikon aivot narikkaan löllöttelyn jälkeen Koh Ngailla, otimme vauhtiveneen Koh Lipelle. Erhe! Olimme lukeneet, että Lipekin olisi vielä rauhallinen, ei liiaksi turistoitunut, “vasta löydetty” saari, mutta ei. Lipe oli lipsahdusten lipsahdus. Ei siellä kestänyt olla. Turistien paljous, sikojen taakseen jättämiä lasinsiruja rannoilla, bileitä ja krääsää – ja ne kauheat täydet rannat mölyisiä Thai-veneitä. Auts. Meidän piti paeta, niin pian kuin mahdollista. Google aukesi ja auttoi. Jätettiin liiat tavarat Jack’s Jungleen, varamaamme edulliseen majoitukseen viidakon keskellä – jolle kyllä pointsit, se oli kiva paikka, herkullisen ruuan kera!
Otimme pienemmät reput mukaan ja läksimme Adangin kansallispuistoon aivan viereen, mutta niin kauas – sillä se oli taas kuin toinen maailma. Muut turistipölkyt eivät olleet sinne onneksi tajunneet vierailemaan. Siellä saatiin olla lähes keskenämme, yövyttiin halvasti vaatimattomassa mutta perussiistissä valtion bungalowssa ja sukelleltiin omassa rauhassamme melkeinpä omalta tuntuvalla rannallamme ja makoiltiin pystyttämissämme riippumatoissa. Oikein hyvä.
Välissä käytiin moikkaamassa Jackia ja illallis-yöpymässä Lipellä, mutta sitten taas seuraavana aamuna piti liikkua. Tällä erää päiväksi Rawi-nimiseen kansallispuistoon. Siellä oli jokin kiertoajeluporukka mennessä, mutta lähtivät onneksi mölyämästä. Me olimme ottaneet tuonne oman kuskin, joka ootteli meitä jossain koko päivän. Oli kiva relata uiskennella ja kirjoitella hiekkaan ja ihmetellä paikallista apinaa, joka tuli meitä ihmettelemään. Siinä vierähti iloisesti viimeinen saaripäivä, kunnes piti Lipen kautta seuraavana aamuna lähteä kohti Hat Yain lentokenttää ja Bangkokia.
Likainen pääkaupunki Bangkok
Bangkok ei ollut oikein mieleeni. Liian saasteinen kaupunki. Tuktukissa oli aika kärsimystä olla, hengitystä pidätellen kun haisi niin pahalle ja tuntui että saasteet imeytyvät terveisiin keuhkoihini – kun teimme jonkin aikaa kestävän turneen markkinoille tai sitten niihin eri temppeleihin. Markkinoilla oli semmoista perus hilpetööriä, mutta kyllä Bangkok pointsit, jos jostain saa niin hyvistä, edullisista merkkishoppailumahdollisuuksistaan. Myös vähän parempi Marriottimme oli mukavan luksuksinen lopetus lomalle ja aloitus joululle.
Thaimaasta ylipäänsä huomioisin, että se on tosiaan aika tukossa kävijämääriltään, mutta ehdottomasti kyllä kaunis paikka käydä. Tällaisia asioita laittaisin huomlistalle:
– Jos ei jaksa niin kutsuttuja turistirysiä ja resorttimeininkiä, kannattaa käyttää hieman aikaa ja vaivaa saaren valitsemiseen – jotta löytää jonkin rauhallisemman, ekologisen ja mielellään lokaalia perheyrittäjyyttä tukevan vaihtoehdon.
– Thaimaassa on sikoja. Toivon ettei Mielikuvitusmaan lukijoista kukaan alennu heittämään roskia luontoon, dokaamaan niin että lasia jää rannalle tai koe kiehtovaksi selfietä huumatun tiikerin kanssa.
– Mene ennen pahinta sesonkia, jota ainakin joulu ja alkuvuosi edustaa.
– Jos on pidempi loma kyseessä, Thaimaasta on kätevä jatkaa myös esimerkiksi Malesiaan tai Kambodzhaan. Varmasti harkinnan väärti!
– Tee hymyilevistä ja täyden kympin palveluasenteen hallitsevista thaimaalaisista vielä hymyileväisempiä palkitsemalla heidän arvokkaan työnsä tipillä. Meille pieni juttu, heille iso!
– Millainen loma on hakusessa? Thaimaassa on vaihtoehtoja aktiivisemmalla lomalle taikka löllimiseen, kuten oma reissuni. Kohde kannattaa kartoittaa tämän mukaan.
“Ikuiset aallot, ikuinen taivas, ikuiset sielut”
