Ajatuksenvirtaa ihmeellisessä New Yorkissa
Täytyy sanoa että New York on mielenkiintoinen. Pienen kaupungin tyttönä lämpenen muutenkin hitaasti isoille kaupungeille – mutta kyllä siihen aina pääsen! Alku oli vähän kankea kylmistä lähtökohdistaankin, kun ei ollut niitä lämpimiä vetimiä, mutta nyt eka päivien relailut alkaa muuttua reippaaksi kiertelyksi. Eilinen oli itseasiassa hemmetin hauska päivä! Olen vähän outo lintu, ja mulla on tapana tehdä aina välillä semmosia ajatusleikkejä. Eilen oli hienoo kuvitella minun yhtä lempparia, viiskyt lukua.
Se tuli helposti ja sattumankin kautta! No okei laitoin mun uuden punaisen knallin päähän, mutta sitten tuuri osui ja kopsahti knalliin – sillä kävelin heti päivän alkajaiseksi juuri loistavaan paikkaan brunssille. Paikkaan, jossa soittivat 50-luvun plus sen henkistä musaa! No mielissäni siinä söin aurinkopaistettuja muniani, join hirmuisen hyvää, vahvaa kahvia ja siemailin mimosaani. Pelasipa palvelukin vielä niin herttaisesti. Siellä oli töissä aivan ihana tyttö, jonka kanssa sain jutella pitkät mielenkiintoiset pätkät – kuinka hän oli vasta valmistuttuaan muuttanut Nykkiin päämääränään ammattitanssijan ura.
Mitä tulee kaikkiin noihin yrittäjiin ja ihmisten intoon tehdä mitä ne haluaa, on ihanaa nauttia siitä. Täällä on toivoa, taikaa ja tahtoa menestyä siinä omassa jutussaan. Toisten ihmisten, joilla on luova maailmankatsomus, katselu inspiroi ja innostaa! Ja on mukava tuntea ne positiiviset vibat, kun ihmiset tekevät omia juttujaa. Siltä se vaikuttaa, kun he iloisina soittavat rumpuja metroasemalla tai pyörittävät pikkuruista kulmapuljuaan. Yllätyin! Ihmiset täällä ovat minusta ystävällisiä. Ehkä semmosella 20 prossaa on mäkkäriä hampaankolossa, mutta muuten mielestäni vastaanottavaista väkeä. Ja täällä osataan pitää hauskaa, se on huippua! Eilen menin Rockefeller Centerin näköalakatolle, ja odotellessa lähtöä takas alas hissipalvelijat pitivät hauskaa ja tanssittivat meitä jonolaisia. Kyllä hurahti odotusaika hetkessä! Samantapaista settiä oli metroa odotellessa yksi yö. Rytmit on täällä veressä ja itseään ei oteta liian vakavasti – tykkään siitä!
Se on kuitenkin kans mielenkiintoista, että ihmiset näyttävät olevan jotenkin kovin sujut itsensä ja kulkemisensa kanssa. On tosi mielenkiintoista katsella ihmisiä metrossa. Sitä on vaikea selittää, mutta kaikki ovat jotenkin cooleja itsensä kanssa mutta samaan aikaan hehkuvat hyvää henkeä, ei missään nimessä kylmyyttä. Jos joku kysyisi apua, varmasti sitä saisi! Vaikka mikä on hauskaa, on että täällä ei kyllä erota kuka on turisti ja kuka asuja. Vaikuttaisi niinkuin kirjoittamattomalta säännölta, että karttaa ei paljon julkisesti katsella hah! Ihmisissä on myös hienoa, kuinka kaikki näyttävät erilaisilta ja niin uniikeilta omine yksityiskohtineen. Ei ole täällä lampaita, vaan leijonia! Mitä tulee ystävällisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen, totta kai on aina se kiintiöhullu. Niinkuin yksi mies potkimassa roskista toissa yönä. Mutta kaiken kaikkiaan Nykki tuntuu minusta turvalliselta paikalta kävellä ja kulkea jopa yöllä. Mutta se ”the city that never sleeps” – uneton kaupunki auttaa. Tuntuu turvalliselta, kun ihmisiä on kaikkialla koko aika.
On täällä toki kyllä paljon sireenejä, ilmoituksia kadonneista ihmisistä lyhtypylväissä, kodittomia ja kodittomia hauvaparkoja, voi voi voi!!! Jotenkin täällä on ollut semmoinen myötätuntoinen olo, että on tullut viskeltyä dollareita useampiin kuppeihin. Itsellä on kuitenkin loppupeleissä aina mainio tilanne, kun joillakin on mainiosta pelkkä viimeinen kirjain eli nolla….
Onhan noita taaloja mennyt noihin kauppoihinkin. Hitto vie tätä paikkaa! Täällä on ihan kaikkea ja kaikki eri merkit (Marimekon lippulaivakin tuli kotoisasti heti eka päivänä vastaan). Mitä tulee shoppailuunkin on semmonen sekanainen fiilis. Toisaalta olen ollut innoissani ja onnellinen kaikista kauniista, ihanista asioista – toisaalta samaan aikaa eka päivinä tulvi semmonen paha olo. Eikä niinkään edes sen törsäilyn vuoksi, vaan tämän ihmiskunnan vuoksi! Tämä on ihan sairasta tämä maailmanmeno. Näkisittepä – ellette ole jo nähneet – kuinka nuo hullut ihmiset, itseni mukaan lukien, juoksevat tavaran kiilto silmissä tuolla maanpäällisessä helvetissä eli Times Squarilla kulutustehtaasta toiseen ja ostavat ostavat kuluttavat kuluttavat. Mulla tuli semmoinen ahdistus alkuun, vaikka joo maanpäällinen helvetti sentään, on ne valot kyllä jotenkin kiehtovatkin illan tullen. Se on kyllä uskomatonta, ne tekee yöstä niin valoisan ja kylmästä lämpimän. Sairasta. Mut niin minä ja me länsimaiset siat olemme. Emmekä koskaa muutu. Elämme tätä itsekeskeistä selfie elämää tässä pelastamattomassa planeetassa!
No soriiii. Tuli Angry Henna. Mutta hetkeksi vain – kaikki ihan ok ja olen iloinen! Kuinka elämä voikaa helpottaa, kun saa lämpimät tamineet! Eli oli siinä alkupäivien hard core shoppailussa hyvätkin puolensa. Nyt ei luonnollisesti tarvitse enää palalla, ja tästä isosta kaupungista on paljon helmpompi nauttia! Enpä noita lämpimiä juttuja nykyään enää kovin tarvitse – kuulin just että Maltallakin on aika lämmin, ja palaan sinne tasan viikon päästä. Mutta ihania juttuja kyllä löysin! Sen takin ja no muutamat kengät. Koska shoppailen joka tapauksessa aina, olen oppinut tekemään sen tiedostavasti. En tee enää heräteostoksia. Ja mitä taas aina teen, tsekkaan materiaalit. Äitille kuuluu omena tästä. Tsekkaan materiaalit ja puntaroin hinta-mastku-suhteen. Ei keinokuituja, etenkään akryyliä! Ja tunnustelu hiplailu. Se määrittää lähteekö mun ahtaaseen kaappiin pitkäaikainen aikaa kestävä ostos. Oli se sitten halpa tai kallis, tähän se perustuu. Yksilöllisyydestä voi maksaa ekstraa kans. Mutta senhän voi loihtia myös itse käyttämällä sitä mielikuvitusta!
No mutta aloitin postauksen 50-luvulla, niin päätetään se sinne. Oli hauska päivä eilen. Menin tosiaan Rockerfellerin katolle, jossa oli upeat maisemat isoon kaupunkiin ja Empire State Buildingille päin. Mietiskelin myös yhden sarjalempparini MadMenin aikaista mainosnaisen elämää, että ei mahtunut olla heleppoa, kun ei ollut 2000-luvullakaan. Kyl se elämä on tehnyt naisista kovia, mutta onnekseni meitsikin alkaa pehmentyä ja pehmostua enemmän ja enemmän. Taitaapi kyllä olla tuo ikä, buahahaa! No niin nyt alkaa lähtee taas ihan lapasesta! Se on moro!
