Mistä on (homo)rakkaus tehty?

Suomi oli ennen homofobian maa: Homofobia – Disconnecting people. Ei oltu valmiita muuttumaan. Pidettiin homoja sairaina – päästään vinksahtaneina. Viime päivinä onkin ollut ilo lukea, kuinka enää vajaa puolet kansamme edustajista käyttää rajoittavaa homonleimaa, ja enemmistö suhtautuu ihmisiin ihmisoikeuksien mukaisesti. Tasavertaisesti. Ilman halua erotella.

Homous on tehty kahdesta pippelistä tai kahdesta pimpistä, mutta se on sivuseikka. Rakkaus ei lue lakeja eikä kurkista vyönsoljen alle. Rakkaus on Yhteys. Sellainen yhteys ihmiseen (lue mies tai nainen), jonka kanssa on hyvä, luonnollinen, helppo olla. Rakkaus tulee lähimmäksi, riisuu, aidossa rakkaudessa on aito oma itsensä.

Mikä on kenellekin luonnollista on henkilökohtainen kokemus, jota kukaan muu ei voi tuntea eikä päättää. Mitä tulee ulkokuoreen; toisia kiehtoo naisen lumous, pehmeän huomaavainen ote asioihin, ihanat rinnat. Toisiin taas vetoaa miehen vartalo, ehkäpä mörököllimäisyys, luokseen sillan rakentava, kutsuva, sileä, ihanan muotoinen penis! Mutta kaikkein pohjimmaisena, pintaa syvemmällä signalisoi se Yhteys. Jos värkillä ei ole väliksi, viimeistään Yhteydellä on.

Homouden ja uudistuvan avioliittolain suurin debaattipullistuma on kuitenkin ollut keskustelu homouden epäluonnollisuudesta. Erityisesti mitä tulee lastenhankintaan. Mutta kyllähän vaan homot voivat tehdä lapsia! Biologia on tuntenut pollinaation jo aikojen alusta. Siitepölyn hankkimisen ja pölyttämisen oikeaan paikkaan, voilá! Biologia on myös tuntenut monta mielenkiintoista asianlaitaa; sukupuoltaan parittelutilanteissa vaihtavista eliöistä eliöihin, jotka kuksivat ihan fiilispohjalta. Homot-lapset-epäilijöille kevennyksenä, tässä Suomen homoasiassa ollaan vielä kuitenkin ihan saman lajin sisällä: onpa maalaustaiteessa ja muussa kulttuurihistoriassa viitteitä myös ihmisen ja eläinten välisiin suhteisiin ja pesueisiin! Pointtina tässä takana on, että maailma on helvetinmoinen mysteeri. Kuinka voimme oikeastaan tietää perimmäisiä tarkoituksia ja oikeita sääntöjä yhtään mihinkään. Ainut simppeli ja varmasti toimiva ohjenuora elämässä on mielestäni rakkaus. Suuri, mahtava rakkaus.

Koskaan ei voi rakastaa liikaa. Itseään, toisiaan, luontoa. Vapaasti, aidosti. Kun ympärillä vallitsee lähimmäisen rakkaus, asiat ovat hyvin. Maapallo pyörii kuin iso smile face. Lapset saavat rakastavat vanhemmat, turvallisen lapsuuden, onnellisen alun omalle rakastavalle elämälleen. Ei ole syytä ”pelätä” että lapsista tulee homoja, ja kohta maailmassa ei ole enää yhtään heteroa – heteroiden sukupuutto apuuaaa! Ei tämä muutenkin paikoittain ylisikiävä maailmankansa tähän tyssää. Voimme huoletta lennättää haikaroita ja suoda rakastavia koteja tulevaisuuden sukupolville. Fiksuille sukupolville, jotka ymmärtävät ettei rakkaus ole laki tai sukupuolesta kiinni, vaan perheessä vallitseva tunnelma. Sukupolville, joiden harteille jää voittava rakkaus myös sitä smilepalloamme kohtaan.

Heitänkin ihmisille (meille kaikille homoille ja heteroille) uudenlaisen tuplahaasteen ilmaan. Lopetetaan homokeskustelut onnellisesti ja klousataan homoille yhtäläinen mahdollisuus julkistaa rakkautensa avioliiton voimalla ja mahdollisella lapsikatraalla. Loppu hyvin. Mutta tehdään myös kaikki hyvin: keskitytään itse kukin samaan aikaan etsimään niitä onnellisia parisuhteita, sitä luonnollista sielunkumppania, jonka kanssa rakkaus luo onnellisen kodin myös lapsille, jos niitä on. Ihmiset ovat mielestäni hölmöjä päivitellessään ja pyöritellessään tälläistä yksinkertaisen selkeää homoasiaa iät ja ajat (homous on kuitenkin ollut yleisesti tiedossa jo Antiikin Kreikasta ja Lesbos-saaren Saphosta asti) ja samaan aikaan mennessään tekopyhästi naimisiin uudelleen ja uudelleen, ja uudelleen ja uudelleen. Annetaan mahdollisuus rakastaa niille, jotka oikeasti, aidosti rakastavat – ja pyritään löytämään ja ylläpitämään sellaisia rakkauksia itsekin.

Haasteen toinen osuus. On ollut ilo huomata, millä intensiteetillä homokeskusteluun on suhtauduttu, kuinka maailmaa on parannettu yhdessä ja kuinka suuria muutoksia on oikeasti saatu aikaan. Toivonkin että pystyisimme tekemään tämän vielä toisenkin kerran. Me Homo sapiensit asutamme Tellusta – maata, jota pidämme itsestäänselvyytenä. Mutta sekin on rakkaus, jonka eteen pitää antautua. Mielikuvitusmaa aikoo tehdä oman osuutensa sen eteen, että maailma muuttuu tiedostavaksi myös ekologisesti. Jos rakastamme vain homoina tai heteroina – jos rakastamme vain ihmisiä ja jos vaadimme oikeutta rakastaa vain ihmisiä – se on itsekästä. Mutta jos rakastamme myös maailmaa: voin luvata, että olemme 360 astetta parempia ihmisiä. Tänä jouluna: kieltäytykää kaupoissa miljoonista muovipusseista, kierrättäkää ja neuvokaa sama myös kumppanillenne. Olipa hän sitten samaa sukupuolta tai ei. Rakastavaa joulua!