Peace please! Tulevaisuuden selviytymistaito on empatia

Tunteet — 29.5.2018

Olin vastikään aivotutkija Katri Saarikiven luennolla, jolla hän sanoi, että empatia on selviytymistaito. Tämä siksi koska ihmiset ovat laumaeläimiä eivätkä selviydy täällä yksikseen. Ne jotka viestivät rakentavasti selviytyvät. Näin Homo sapiens alun perin selviytyi: koska aivomme rakenteet tukivat vuorovaikutustamme ja mm. empatiataitojamme. Pystyimme toimimaan ryhmänä ja selättämään haasteet; kuten kylmän, nälän tai äkkinäisen vaaran. Samalla tavalla empatia on tulevaisuuden haasteista selviytymisen ehtona, elinehtona. Suuremmat ongelmathan, tällä kertaa lämpeneminen, eivät katso maarajoja.

En tiedä missä kohden menimme vikaan, mutta on hurjaa katsoa tuttuuden tunnetta kokien Black Mirrorin scifijaksoja, kun ihmisillä ei ole enää mitään käytöstapoja. Väkisinkin tulee mieleen vauva.fi:t, jodelit, pahaa oloa poteva ”joukossa tyhmyys tiivistyy” porukka ja negaa ruokkiva media – jonka läpi ei nähdä sen vertaa että olisi yhtään kriittistä lukutaitoa, kommenttipalstat ja paskapostit. Itse olen saanut vasta yhden turhan sähköpostin, jossa joku kertoi epämääräisestä osoitteesta, että haluaa kiertää minut kaukaa. Ajattelin että no senku. Black Mirrorin Hated in the Nation -jaksossa vihapuhe on mennyt niin pitkälle, että se tappaa. Päivän vihatilaston kärkihahmo kuolee hänelle kohdennetun #DeathTo-hashtagin seurauksesta dramaattisesti, kun drone pörriäiset tunkeutuvat sisuskaluihin, mälläävät hänet ja veri tirskuu. Samoin shokeeraa Black Mirrorin jakso Nosedive, jossa ihmiset pisteyttävät toisiaan kännykällä koko ajan heidän reaalimaailmassa kohdatessaan. Huonoilla pisteillä olevien kanssa ei haluta olla missään tekemisissä ja syntyy kuiluja. Kiinassa on jo vissiin jotain pisteytysteknologiaa tulossa hallituksen toimesta kansan valvomiseksi. Huh.

Ihminen on erikoinen olento. Missä vaiheessa katoaa lapsen välittömyys, kyky jokellella kelle tahansa? Missä vaiheessa kapeakatseinen kasvatus tai sisäinen itsekkyys muuttavat vauvan isoilla silmillä napittavan katseen ja avoimen maailmankatsomuksen? Maailman sairaus on kouluttamattomuus ja laajempi tietämättömyys. Uskonterroristeilla on yksi totuus. Länsimaalaisilla materiaan pohjaava ahneus. Uskonto ja raha – oikean näkemyksen omiminen ja omistushalu – siinäpä ne isot ongelmat. Haaste on globaalin koulutuksen puute. Kaikki piipertävät omissa maissaan, vaikka todellisuudessa systeemi on muuttunut ja auennut jo aikaa sitten. Yksi globaali opinaihe voisikin olla rauhanoppi. Mutta kuinka rauhaa voisi sitten opettaa? Kuinka edistää kollektiivista hyvän luontia ja antaa porkkanoita siitä? Ihmiset kun tunnetusti palkkioita kaipaavat, samalla tavalla kuin koirat, saman tien – eivätkä osaa nähdä asioita pidemmällä tähtäimellä. Voisiko koko maailma voittaa Nobelin rauhanpalkinnon, siinä vaiheessa kun sota on kitketty joka alueelta? Kaikilla pitäisi olla myös tasa-arvoiset mahdollisuudet matkustaa – jokin matkustusraha. Maailmankansalaisena olen avoin liikkuvuudelle. Matkustelu todella avartaa. Vielä kun sen saisi kestäviin kantimiin.

Terrorismi ja rasismi ovat molemmat kapeakatseisuutta. Ei nähdä maailman ihmisiä yhtenä kansana – one love, niin kuin Bob Marley muotoili. Ilo on kuitenkin nähdä uusissa sukupolvissa se, kuinka he pelaavat palloa kentällä persoonallisen näköisellä ryhmällä. Toki on vielä kouluja, joihin ei oteta esim. maahanmuuttajia. Yhtä asiaa en ole koskaan tajunnut, ovatko ihmiset niin oikeudenmukaisuuden ulottumattomissa, että he ovat ok sen asian kanssa, että ovat etuoikeutettuja. Onko se ajatus ok, että meiltä on lähdetty joskus pula-aikaa pakoon Pohjois-Amerikkaan, Australiaan tai naapurimaihin paremman elämän toivossa – mutta tänne ei saa niin tulla tekemään? Hurjaa on myös, että omasta menetetystä Karjalasta evakuoituja pidettiin nurkissa pyörivinä, verta imevinä “loisina”.

Uusien sukupolvien ja avartuneiden ihmisten vuoksi maailman tilanne on toiveikas. Vain jonkin tyhmän ääriryhmän takia pitää alleviivata kaikenlaista ja toistella itsestäänselvyyksiä, että meitä on monenlaisia. Viime vuosina kovin monen brändin mainoksessa on ollut jokin eri väriä tai stereotypiaa edustava hahmo vähän luonnottomasti alleviivattuna. Niin suvaitsevaisuuden kuin vaikkapa ekologisuuden täytyisi olla jo luonnollista jokapäiväistä elämää. Mutta onko äärioikeisto menetetty tapaus? Kenties jopa evoluutiossa menetettävä tapaus. Jää nähtäväksi, sopeutuvatko he globalisaatioon.

Maltan Mäkkärissä kerran pieni, pyylevä esimiesakka tylytti tummaa, nuorta naista, jolla oli eka päivä töissä. Homman nimi oli kuin plantaasilla. Akka yritti alistaa ja saada tytön epävarmaksi ja saikin. Oli tässäkin tapauksessa kyse sitten väristä, iästä, asemasta tai tulotasosta – on eriarvoisuus vielä McDonaldsin tarinaakin paskempi juttu (suositus: katsokaa The Founder -elokuva, niin selviää Mäkin tarina.) Onneksi Meghan ja Harry menivät naimisiin. Meghan saa sanoa “you know” kaikessa rauhassa ja Harry olla ginger. Ei tämä homma niin vakavaa ole. Kaikilla on helpompaa sulassa sovussa, ja geenivirheistäkin selvitään vähemmällä kun ei rutsata.

Jo silloin kun näin Karukosken Leijonasydän-leffan, mietin voivatkohan rasistiset ihmiset katsoa sitä ihan pokkana ja olla tyytyväisiä itseensä. Nyt odotan, mikä mahtaa olla puntarointi Jasperin samankaltaista settiä olevan Hollywood-läpilyönnin kohdalla. Voivatkohan ne jotkut, jotka yrittivät turmella Suomen leijonan, olla tuntematta suomiylpeyttä sen takia, että kyseessä on rotuopin tuomitseva leffa… Olisi kiinnostavaa päästä ääripään sisään.

Ihmiset hyväksyvät toisensa, jos he ovat empaattisia toisiaan kohtaan. Jos he pystyvät näkemään oman navan ulkopuolelle. Perspektiivi on se sana. Niin tyytyväisyyteen elämässä, kun ymmärryksen aikaansaamiseen: pystyykö katsomaan asioita toisen henkilön näkövinkkelistä. Onko sinulla empatiaa? Itselläni sitä on myötätuntouupumukseen asti, siitä Saarikivi puhui myös. Kuulemma kun tiedostaa, että empatia on taito, sitä voi jopa hallita. Niin tai näin näkisin, että jos pidät kaikkia ihmisiä samalla lähtöviivalla kanssasi, voit olla ylpeä itsestäsi – olet hyvä ihminen!

Aihetta sivuten, uusin Vainio & Rinnekangas -podcastin jakso käsittelee sitä, miten maailma on avartanut. Kuuntele se alta – tai tästä ja seuraa!

Facebook Comments
Samankaltaisia tarinoita
Suomiko onnellisin? Tasa-arvon päivä, viikko ja kuukausi osoittavat muuta
Game of Thronesissa on ollut hyvänpituinen vaihe, jossa naiset pyörittävät GoT-maailmaa. Facebookissa kävi ohjelman suurten mullistusten aikana oikein kuhina, että mitä tämä on – naiset ottavat vallan – vähänkö hienoa!
Tunteet — 21.3.2018
Michael Zammit Tabona – millaista on olla suurlähettiläs?
Omien paitojen suunnittelu ja teettäminen Helsingissä, missikisoista isketty norjalainen missi aikoinaan tyttöystävänä, Jutta Urpilainen ja Rita Tainola kavereina, Trumpin kannattaminen ja kielioppisairaat lauserakenteet somessa. Millainen mies Suomen Maltan suurlähettiläs Michael Zammit Tabona oikein on?
Duunit — 21.2.2017
Hylätyille koirille koti joululahjaksi?
Minulla on ollut kauan Maltalla aatos käydä vierailemassa hylättyjen eläinten – tai siis lähinnä koirien – yhdistyksessä (the Association for Abandoned Animals). Käydä siellä vähän ulk…
Tunteet — 23.12.2016
Pubien luvattu Sliema
Maltan Sliema on 1,3 km² kokoinen ihastuttava kaupunkipläntti, jota kohtaan minulla on jo vuosia ollut erityisfiiliksiä. Tunne on voimakas, kun kuljen kapeita katuja ja ihastelen ääneen: ”Voi k…
Matkat — 23.6.2016
Kaikkien pitäisi tehdä vapaaehtoistyöjakso kerran elämässään
Ja niin humpsahti kuukausi ja vapaaehtoistyö! Aika meni niin nopeasti, että väkisinkin jäi keskeneräinen fiilis. Pitäisi olla puoli vuotta tai vuosi, että tuntuisi että saisi jotain hyötyä o…
Matkat — 9.4.2016
close