33 vuotta Suomessa ja ulkomailla – mitä hyvää ikä ja ympäristö tekevät?

Tunteet — 19.7.2018

Olen kesän laps, heinäkuun tyttöjä. Kuten profiilikuvaukseni persoonasivulla kertoo; syvästi rakastamani vuodenaika on kesä – näin ollen olen ollut täysfiiliksissä siitä, kun Suomen kesä on tarjonnut nyt parastaan. Ennustamani – 80 % täyttä kesää – hellettä ja aurinkoa – näyttää lupaavalta. Statistiikoissa pysytään; ylös olen merkittynä vasta seitsemän harmaata tai sadepäivää.

Olen ollut onnekas, että tismalleen vuosi sitten synttäreiden jälkeisenä päivänä Maltalta takaisin Suomeen muutettuani, ilmat ovat olleet kohdillaan. Kotimaan yllättäjät, jotka ovat saaneet minut tyytyväiseksi paluusta, ovat olleet sattuneiden kauniiden säiden lisäksi raikas ilma (hyvä syy tehdä töitä ja olla ahkera sisällä – no nyt ollut kyllä vähän haasteellista), suomalaisen kodin eli talojen kotoisa, lämmin tunnelma (eritoten syksy/talviaikoina), upea luonto, hyvät harrastusmahdollisuudet sekä kulttuuritarjonta ja oma rakas kieli. Olen kyllä viihtynyt yllättävän hyvin kotimaassa. Kai tämä myös sen varjossa tahi valossa, että pääsen täältä kuitenkin pois aina silloin kun haluan. Syksyllä luvassa on myös jänniä asumisjärjestelyitä, lisää niistä tuonnempana! Mutta nyt punnitsin vähän synttäriviikon kunniaksi iän tuomia pääosin hyviä muutoksia, jotka tuntuu että on hoksannut ihan viime vuosina (Whattawowworldiakin voin katsella oikeastaan kasvutarinana)!

Kotimaan rakkaus

Ylle viitaten, kotimaa nykyään jopa maistuu joltakin! Nyt ilmat voivat tietysti hämätä, mutta siitäkin huolimatta vuosien myötä olen huomannut, kuinka rakas kotimaa onkaan ja olen oppinut arvostamaan sen kauneutta. Savo tietysti on maailman paras paikka. Vaikka maailmalla viihtyy on kyllä hienoa ja suuri ylpeys olla suomalainen – ja onni on nyt saada viettää aikaa kullanarvoisessa kotimaassa!

Henkinen kasvu ja viisaus

Kuten viimeisimmässä Vainio & Rinnekangas –podcastissa tulee hehkutettua, on se vaan niin, että on hienoa huomata, kuinka ikävuodet ja maailma yhdessä tekevät ihmeitä; opettavat ja tekevät viisaammaksi. Se on juuri se elämänkatsomus mikä laajentuu ja sillä on iso merkitys. Iän myötä ei valita enää pienistä, empatiakyky kasvaa ja osaa olla kiitollinen perusasioista. Löytää ikään kuin sen elämänsuolan?

Nestetasapaino

Mistä lähin on pitänyt olla vesilasi sängyn vieressä?! Onko muilla näin? Vanhana jotenkin kuivuu – se tuntuu kyllä vähän hurjalta muutokselta. Minkäs teet; ainakin meikäläisen on imettävä vettä itseensä enemmän ja enemmän. Nestetasapainon ja levon tarve on kasvanut ältsisti. Joskus ihmettelin sitä faktaa, että ihmisen pitää juoda vettä kolme litraa päivässä! Nykyään mulla menee varmaan kuusi!!! Onpa sitä janoinen noin muutenkin – elämältä haluaa saavuttaa paljon tai saada siitä vähintäänkin kaiken irti.

Vastuu

Tietyssä iässä tulee vastuu maapallosta. Ei ajattelekaan enää itteään – vaan huomaa ruvenneensa ajattelemaan ympäristön kannalta. Näin ainakin minulla! Toivon hartaasti, että myös muilla – koska tämä on suoraanverrannollista myös muista huolehtimisen kanssa. Tulevat sukupolvet kunniaan!

Hyvä olo ja ”self-love”

Kuitenkin myös self-love eli itsensä rakastaminen kehittyy vanhemmiten, ja näin myös hyvän olon tunne. Yhtäkkiä sitä huomaa ja tajuaa, että pitäisi oikeasti olla armollisempi itselleen: olla tyytyväinen itseensä eikä vaatia mahdottomuuksia. Tyytyväisyyden tunne olisi hyvä saavuttaa niin elämä tuntuu onnelliselta! Yhtäkkiä sitä huomaa ajattelevansa, että pitäisi vaalia sitä luksusta että on hyvä olla: tehdä niitä juttuja ja olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla. Velvollisuuksien tai suoranaisten tapojen mukainen suorittaminen pitäisi unohtaa ja siis karsia niistä asioista, jotka syövät energiaa. Vastikään lehdessä oli juttu viis veisaamisen taidosta. Sitä oppii ehkä hiljalleen enemmän ja enemmän ja tietyssä määrin se voi varmaan olla ihan tervettä. (En pitäisi viis veisaamisen taitoa kuitenkaan oikeutuksena olla itsekäs ja välinpitämätön.) Itse olen huomannut ihan viime vuosien aikana, että en jaksa olla enää se ainut yhteydenottaja tai en jaksa odottaa tukea ja apua, jos muista ei kuulu tai saa irti vastavuoroisesti yhtään mitään. Ihmissuhteiden pitää olla vastavuoroisia. On paljon parempi olla kun on sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa kokee olonsa merkitykselliseksi. Läheiset ihmiset ovat kiinnostuneita toistensa elämästä molemmin puolin. Meikää jotenkin täysin ahdistaa se ajatus, että ihmiset eivät pidä enää yhteyttä ja tietävät toistensa elämästä vain somen perusteella. Haluan itse vaalia toimivia yhteyksiä.

Varmuus

Noita ympäröiviä ihmisiä liipaten, ehkä ikävuosien myötä hiljalleen oppii sen ettei anna enää muiden tuottaa epävarmaa oloa. Ainakin ammattitaito on kypsempänä huipussaan! Silloin tietää mitä tekee, kun uskoo itseensä! Iän myötä oppii myös, ettei kannata odottaa muilta yhtään mitään niin välttyy pettymyksiltä. Ole itsevarma. Se on ihan ok – myös Suomessa.

Näillä mennään ja katotaan, kuinka daijuksi +kolmekymppisen itsensä muistelee kymmenen vuoden päästä hah!

Facebook Comments
close