Ihminen tarvitsee kehuja

Tunteet — 12.1.2019

Tunne että on hyväksytty on tärkeä tunne. Sitä ei voi vähätellä, vaikka tänä päivänä joudutaankin koko ajan hokemaan itsellemme; älä odota muilta mitään. Siinäpä pulma: kun ei saisi odottaa muilta mitään, mutta kun se ”voimauttaminen” – muiden antama energia – auttaisi jaksamaan niin paljon paremmin.

Hektisen maailmanmenon myötä saamme huomaavaisuutta osaksemme valitettavan vähän, vaikka sellaista pyrkisikin itse heijastelemaan. Silti täytyy aina jaksaa muistaa: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan – eli välitä sitä mitä haluaisit maailmassa sinkoilevan. Se on tärkeää.

Siksi tämä yksi juttu: kehu muita, anna kohteliaisuuksia! Muistan aina kun selitin asian tärkeydestä entisellä työpaikallani, kun pidin siellä viestinnän koulutuksen. Ja kuten silloinen kollegani, nykyinen podcast-kollegani Juuso Vainiokin sen puki joskus podcast-jaksossamme sanoiksi: ”Se antaa suorastaan siivet ja kantaa pitkälle, kun saa kuulla kehun tai mukavan palautteen.” Tämä on niin totta.

Suomalaisista sanotaan, että menisimme jotenkin vaikeaksi, kun meitä kehutaan – tai hurjaa kyllä, rupeamme vähättelemään kehumisen aihetta. Kehuminen ja tunteiden näyttäminen voi olla myös vaikeaa. Väitän kuitenkin, että kaikki – paitsi jotkut weirdot – pitävät vähintäänkin salaa kehuista. Pohjimmiltaan kaikki haluavat kehuja, koska kaikki haluavat tulla hyväksytyksi tai tietää olevansa hyväksyttyjä. Näin kehut ovat enemmän kuin tervetulleita. Pelkojutussani kerroin yrittäjä-kirjailija Timo Hyvärin luennosta. Hyväri ilmaisi samassa tilaisuudessa tosiseikan, joka jäi mieleeni: ”Nöyristely on piiloylpeyttä. Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan muka nöyriä. Kyllähän kaikki kehuja tarvitsevat.”

Kun toisille sanotaan asioita ääneen, tämä on heidän kunnioittamistaan ja sen osoittamista. Jos emme koskaan kuule mitään palautetta, kohoaa sisällä arvottomuuden, jopa hylätyksi tulemisen, tunne. Hiljaisuus luo epätietoisuutta ja epävarmuutta – pahinta on kun ei sanota mitään. Ja pirskutti vie, kun me suomalaiset sitä harrastamme! Siis jos et ole kateellinen naapurillesi tai lähimmäisellesi ja siitä syystä hiljaa, sano nyt ihmeessä hänelle jokin kiva sana tai tervehdi ystävällisesti. Pienien mukavien eleiden jakaminen tekee kaikki hyväntuuliseksi ja saa aikaan ihmeitä! Mitä kaikkea toisten huomioiminen ja tsemppaaminen voikaan antaa meille kansakuntana.

Entäpä ne jotka eivät ole koskaan saaneet suoraa rakkautta, he sitä vasta janoavatkin – ja se saattaa tuntua suorastaan taianomaiselta, kun he jotain joskus saavat. Huomio saattaa pelastaa elämiä. Entäpä se seikka, että yleisten tietojen mukaan naiset saavat enemmän ulkonäöllisiä kehuja ja huomiota. Heitä voisi kehua kyllä ansioistakin, että rakenteet viimein muuttuisivat!

Välinpitämättömyys on tämän ajan pahin ihmissuhdetrendi. Me ihmiset elämme kunnon noidankehässä, kun tietysti kaipaamme kehuja ja hyväksyntää, mutta emme niitä saa. Täytyy ehkä huomioida, että koko hyväksyntä on vaihtanut kontekstia ja siitä vaihtokauppaa käydään somen sisällä. Maailmankuvamme on vääristynyt. Miten saisimme aidon toisista välittämisen, inhimillisyyden kulttuurin ja huolehtivan yhteiskunnan takaisin? No esimerkiksi tämänkin jutun pohjalta tuumasta toimeen ryhtyminen vaikuttaa: jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan ympäröivään maailmaan. Jos kuppi kallistuu siihen, että antavia ihmisiä on vaakakupissa enemmän kuin jurrukoita, niin ai että: meillähän menee kohta hyvin!

Itse haluan kehua paljon ääneen ihmisten lahjoja, ja ajattelen että kuka tahansa itseään toteuttava henkilö pystyy mihin tahansa. Tietysti itsekin haluaisin, että joku joskus sanoisi minulle, että minä pystyn mihin tahansa ja tarkoittaisi sitä. Epäilyä ei kaipaa kukaan. Miksi toisen iloa, onnea ja suosiota sitten pelätään? Mitä toisten tsemppaaminen ja auttaminen jaksamaan tässä maailmassa on itseltä pois? Eikö se tosiaan anna takaisinkin? Monesti olen miettinyt suosion formulaa, mistä kumpuaa se että saa ablodeja. Mikä on se raja, joka pitää ylittää, että saa huomiota? Onko se raja sellainen, että saat jonkin julkisen tunnustuksen ja sen jälkeen muilla on jo pedattu maaperä huomioida sinut ja antaa sitä positiivista energiaa…

Jo aiemmassa vaiheessa on tärkeää, että joku näkee sinussa jotain ja sanoo sen ääneen. Kehu on lapselle tärkeää, mutta niin se on myös aikuiselle. Lapsia vielä kehutaan, mutta aikuisten kohdalla se jostain syystä loppuu. Mutta johonkin ollaan tultu: ennen aikaan ei saanut kehua kuulemma lapsiakaan ”etteivät ylpistyisi”. Huh huh!

Facebook Comments
close