Vältä hitit eli hutit matkailussa! Sydämellinen matkailu kunniaan näillä vinkeillä

Tunteet — 19.1.2019

Vuonna 2011 suunnittelimme kollegani-kaverini Suvin kanssa Aurinkomatkojen mainontaa. Eloisien klippien täyttämää filmiä, jossa taskurapu vipeltäisi rannalla ja pyyhe käyttäytyisi tottelemattomasti sitä yrittäessä tuulenvireessä rannalle levittää. Halusimme tehdä mahdollisimman aitojen hetkien tuntuista jälkeä, mutta aika ei ollut sille vielä kypsä. Filmiin tarvittiin kuulemma idea – ei riittänyt että näytettiin ”vain aitoa elämää”. Olimme aikaamme edellä. Tänä päivänä aika on nimittäin kypsä, kun Momondolla on pyörinyt jotain vastaavaa telkkarissa.

Parhaimmassa tapauksessahan matkailu näyttäisi suunnittelemamme filmin kaltaiselta – se olisi luonnollista. Se olisi tasapainossa: rannat eivät olisi liian täysiä, että se taskurapu saisi siellä kaikessa rauhassa kulkea sivusuuntaan ja päälle läikkyvät kookosmehut juotaisiin suoraan siitä itsestään, kookospähkinästä, ilman muoviroskia. Simpukoita ihailtaisiin antaumuksella paikan päällä, mutta ymmärrettäisiin olla ottamatta niitä mukaan.

Turismi on kuitenkin vain kasvanut tuosta vuodesta 2011, jolloin loimme ”Vapaa matkustaja” -konseptin, kun matkailun luonne oli kertaheitolla muuttunut ja ihmiset pystyivät lähtemään myös omatoimisesti kaikkialle. Turismi kasvaa yhä kovemmalla rytinällä edelleen. Vapaus tarkoittaa myös vastuuta. Onko kukaan ymmärtänyt ottaa ympäristövastuuta kantavaa taakkaa ennen näitä kriittisiä IPCC-ilmastoraportin jälkeisiä päiviä? Nyt Matkamessuilla ympäristö ja vastuullisuus ovat jo hieman esillä. Mutta miksi ihmiskunta herää aina torkutettuaan ikuisuuden aivan kuin loma eedenissä olisi itsestäänselvästi jatkuva? No parempi myöhemmin kun ei milloinkaan. Viimein myös lentoyhtiöt ymmärtävät, että ei; ei ole kliseistä pedata ympäristöasioita, ettei siinä ammu itseään jalkaan vaan tekee sen mitä täytyy tehdä.

Sydämellinen kestävä matkailu kunniaan

Teen väittämän. Me emme voi enää seurata matkailun trendejä eli kuumimpia kohdevinkkejä. Kaiken maailman lonely planetit tekevät maapallolle itse asiassa karhunpalveluksen, kun listauksiaan tekevät. Planet is not that lonely anymore! Pikemminkin menemistämme täytyy alkaa vähän suunnitella: täytyy alkaa nähdä vähän vaivaa – kaikkien! Matkatoimialan, kohdemaiden säädöksineen ja myös kuluttajien! Matkailualalla pelkkä raha ja voitot eivät voi enää olla ainut huomioitava faktori. Maiden täytyy alkaa entistä ahkerammin harrastaa lapsipolitiikan tyylistä ihmissääntelyä tulijoissa. Kuluttajien pitää valaistua kauttaaltaan: ajattelumallimme täytyy muuttua. Koko kestävyyden rakenneuudistus koskee kaikkia tahoja. Matkailu ei voi olla näin massoittaista ja kertakäyttöistä, koska se ei vaan ole planeettamme kantokyvyn rajoissa kestävää. Kahdenkympin lennot ja miljoonat lähdöt, pantittomat vesimuovipullot tai takeawaykupit eivät enää toimi – ei niin kauan kun kalusto ei ole ekokunnossa ja samassa ei niin kauan kun ihmiset eivät ole valmiita maksamaan ekokehityksestä. Meidän kaikkien lompakossa pitäisi olla saumaa antaa ympäristölle. Maapallo on meidän kotimme: eihän kukaan halua asua luonnonmullistuksiltaan arvaamattomassa läävässä, vai? Jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät isosti, kun jäätiköt ovat sulaneet tohinalla, kuivat alueet kuivuneet entisestään ja lajeja kuolee ihmisen aiheuttamassa sukupuuttoaallossa. Miettikää, selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 % viimeisen reilun 40 vuoden aikana! Se on hullua. Usein ensin menevät elinolosuhteet, sitten eläimet.

Matkailuun tarvitaan nyt sydäntä ja empatiaa. Konkreettisesti matkailuun tarvitaan persoonallisuutta, mitä muutenkin peräänkuuluttaisi tässä maailmassa! Kaikkien ei tarvitse tuppaantua Santorinille, Venetsiaan tai Phuketiin. Jennie Dielemansin Tervetuloa Paratiisiin -kirjan mukaan Kanariansaaret ovat ensimmäinen massaturismin malli, jota myöhemmin on monistettu muualle maailmaan. Kirjassa selitetään, kuinka massaturismissa syntyy aina hallitsematon rakennusbuumi, johon sisältyy maan riistokäyttöä, luvatonta keinottelua, laittomia viemäreitä, jätevuoria ja meriluonnon tuhoa. Jossain vaiheessa sitten vuosikymmenen tai useamman päästä täysin kuiviin imetty paikka näyttääkin turistien silmissä nukkavierulta ja bisnes täytyy viedä kuluttamaan seuraavaksi uutta paratiisia!

Kaupunkien kohdalla, koko autenttinen meininki ja paikalliset ovat ahtaalla. Esimerkiksi Barcelonaa vaivaa turismitukaluus, niin ettei paikallisilla ole varaa ja tilaa asua enää keskeisesti. Matkakohteille käy näin köpelösti aina myös elokuvien jälkeen. Eat, pray, love teki Balin Ubudista ei-Ubudin. Kaupunki ei ole paikallisten mukaan enää yhtään sellainen, mitä se joskus oli. Minusta se tuntuu jotenkin raadolliselta, vaikka työpaikkoja seuraisikin. Katsoin vastikään Netflixin Murder Mountain -dokumenttia ruohonkasvatusalueelta Kaliforniasta, jossa katoaa mystisesti ihmisiä. Ajattelin, että no niin: kohta tuokin paikka on vielä entistä enemmän täynnä rinkka selässä kulkevia hippejä!

Itsellänikin on yhtä lailla terästäytymistä kaikissa seuraavissa kohdissa, mutta tässä nyt konkreettisia steppejä mitä aion edistää ja mitä sinäkin voit tehdä!

Kestävä matkailusuunnitelma:

Suosi lähimatkailua

Lähimatkailu on tietysti kestävää. Itse aion panostaa tähän! Nyt kun asun takaisin Pohjolassa, minulla riittää paljon tutkittavaa ihan kotimaassa. Myös Baltian alue ja Itä-Eurooppa on aika pitkälti tutkimatta ja sinne pääsee teitse – ja sieltä teitse yhä pidemmälle Eurooppaan. Moderni junaliikenne tai sähköauto käyttöön!

Valitse persoonallinen eli autenttinen kohde

Älä mene tukoskohteisiin. Olet varmasti kuullut uutisista paikoista, jotka notkuvat liitoksistaan, kun populaa riittää. Noille paikoille soisi pienen hengähdystauon. Sitä paitsi sillipurkeissa olo ei ainakaan itseäni kiehdo sitten yhtään. Santorinilla ollessa tajusin vasta liian myöhään; ei hitto tämä on täynnä, vaikka ydinsesonki ei ollut vielä edes alkanut. Kaksi päivää riitti. Toki tämä ihmisen muokkaama valkoinen paikka on upea omannäköisensä ilmestys, mutta ei todellakaan niin spessu, että sinne pitäisi varsinaisesti lähteä. Ajatella 2/3-osaa maailman maatilasta on ihmisen – ja lähinnä länsimaisten OECD-valtioiden – muokkaamia! Näin Helsingin yliopiston ympäristötieteellisen tiedekunnan professori Atte Korhola kertoi mainiolla ympäristöluennollaan Matkamessujen ammattilaispäivänä torstaina. Tietysti myös uniikkia luontoa hehkuvat kohteet, kuten Islanti, on pulassa nykyisten turismimäärien talsiessa maaperää.

Sen kerran kun lähtee jonnekin eksoottisempaan paikkaan, kannattaa siis suosia jotain muuta kuin täysin kuormittunutta kohdetta. Tietenkään ei passaa lähteä lähetyssaarnaajaksi Intian etelärannikon maailmasta eristyksessä olevalle saarelle, voi henki lähteä! Mutta menee sinne minne sydän sanoo – ole valmis rikkomaan hieman sitä perinteisintä kaavaa. Globalisaatio, ihmisten sekoittuminen, on tervettä muutenkin ettei aina hengata samassa kuplassa omanmaalaisten kanssa siellä Mallorcan suomipubissa. Matkablogit voivat lienee auttaa hyvien kohteiden valinnassa.

Vaihtoehtoisesti näe vaivaa selvittääksesi, että matkanjärkkääjän kohteen puitteet panostavat 100 % ympäristöystävälliseen ja eettiseen toimintaan.

Edistä osaltasi kestävää rakennemuutosta

Edellisen lauseen jälkeen tullaankin kohtaan, että meidän kuluttajien pitää vaatia niin yhteiskunnilta kuin brändeiltä tietoa sekä sitoutumista avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen.

Tieto on se juttu! Meillä ei monesti ole vaadittavaa tietoa, jotta voisimme tehdä parempia valintoja; oli kyse sitten matkakohteista, kotitalouden hankinnoista, vaateostoksista, mistä tahansa! Tieto on nykypäivää ja sitä on oltava helposti saatavilla. Sen on oltava myös rehellistä eikä viherpesua – eli jonkinlaiset sertifikaatit ovat myös paikallaan! Tällä hetkellä voi edistää asiaa suosimalla niitä valintoja, joilla on selkeä tunnustus (esim. Reilun Kaupan -sertifikaatti). Lehdissä on juttua vaikkapa Islannin turismin haasteista, mutta kertooko lentoyhtiö tästä tai kantaako valtio vastuuta? Haasta näissä asioissa! Suomalaisethan ovat kovia valittamaan ja laittamaan asiakaspalvelupalautetta epäkohdista – nämä ovat oivia paikkoja sellaiseen.

Itse olin suivaantunut lentokoneiden tyhjyydestä jo aikaa sitten – minusta on suorastaan pöyristyttävää, että koneet saavat lentää vajaana – jolloin yksittäisenä matkustajana minun hiilijalanjälkeni kohoaa pilviin! Ehdotin kolme vuotta sitten Finnairille myytäviä eco eco -paikkoja. Sanoin myös näillä sanoin: ”Te voisitte olla tyyliin ensimmäinen lentoyhtiö, joka alleviivaa ekoasiat!” – mutta viestinnässä vedottiin kiireisesti tällaisten paikkojen mahdottomuuteen: koneet buukataan yleensä muutenkin täyteen. No, eivät selvästikään kaikki vuorot: olen istunut vajailla lennoilla liian monesti! Viime kertakin oli surkuhupainen, kun joulukuussa lennolla Stuttgartista Helsinkiin oli ehkä viisi ekaa riviä porukkaa. Sillä hetkellä hävetti olla ihminen. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että mikään ei ole mahdotonta, jos haluaa tehdä jotain! Yhteiskuntien, brändien, ihmisten pitää haluta hyviä asioita. Pakkohan tänne maailmaan on saada jotain inhimillisempiä arvoja.

Monesti minusta tuntuu, että ihmiset ovat niin häselö koneisto, että usein vain ja ainoastaan sen takia jotain asiaa ei ole huomioitu. Näitä voi pointata esiin! Puunhalaajat ovat vielä liian pieni joukko. Kun joku isompi taho ei ole puolestasi hoitanut jotain epäkohtaa, monesti meiltä tavallisilta maallikoilta sen epäkohdan oikaisemisen vaatiminen jää. Nyt tarvitaan siis paljon melua aiheista! Tässä meidän pitää siis terästäytyä – ja arvostaa ja vaatia niitä vastuullisia brändejä.

Kuten yllä mainittu mies, Hki-yliopiston professori Atte Korhola, torstaina sanoi: ”Tässä maapallossa kaikki on yhteydessä toisiinsa. Meidän päivittäiset valinnat säteilevät eri puolille planeettaamme – ja meidän arkiset valinnat tulisi tukea sellaisia päätöksiä, jotka rakentavat tätä järjestelmää oikeaan suuntaan. Meidän täytyy löytää käytön/hyödyntämisen ja maapallon rajojen välillä tasapaino.”

Valitse suorat, suorimmat lennot!

Jos lentää, tietysti olisi hyvä, että lennot olisivat suorat. Vasta viime aikoina olen oppinut sen, että välilasku kuluttaa eniten sen vuoksi, että eritoten nousussa kone kuluttaa polttoainetta.

Kuten sanottu, nyt kun vastikään lentoyhtiöt ja hakukoneet ovat alkaneet terästäytyä ympäristöpuheen ja näemme myös tekojen suhteen, myös hakukoneista on nähtävissä, mikä yhteys on ekologisin. Esim. Skyscannerissa on pieni ekomerkintä parhaalle yhteydelle, jossa on ilmeisesti modernein kone ja suorin yhteys.

Katso myös mitä muuta hyvää ekstraa on tarjolla. Nyt Finski on aloittanut toimimaan näkyvämmin Push for change -ohjelmansa turvin, jossa voi ostaa biopolttoainetta. Täytyy perehtyä aiheeseen itsekin paremmin!

On myös hyvä olla lentämättä ollenkaan! Nyt tajuan sen, että sehän on suorastaan sivistymätöntä, jos lentää kotimaassa – tai muita lyhyitä, vaihtoehtoisilla paremmilla keinoilla katettavia, reittejä. Mieti näitä!

Matkustamisen kohtuus – rajoita menojasi

Olen itse tajunnut sen, että ei kai minun tarvitse olla koko ajan menemässä. Jos menen, olen sitten kerralla pidemmän pätkän paikassa: vaikka talvea paossa yhdessä paikassa. Jos maksimissaan yksi kaukomatka riittäisi vuodessa – jos sitäkään tarvitsee tehdä… Tasapaino elämässä ja laatu ennen määrää tässäkin asiassa?!

WWW-ilmastoraportti luvassa

WWW:n kunnollinen ilmastoraportti on vielä tuloillaan. Tykkään tehdä artikkelit huolella, näin en ole sellaista kiireiltäni saanut vielä raapaistua. Todellinen ilmastoymmärrykseni on muutenkin vasta viime vuosina opittua ja opin koko ajan lisää. Vielä 2016 syksyllä puhuin Pariisi-jutussani, Pariisissa silloiseen kotiin Maltalle lentäessä välimatkan tehneenä, lentämisestä tällaiseen sävyyn: ”Kun saastutetaan kerta, saastutetaan niin kuin elettäisiin viimeistä päivää ja ettei mitään jäisi näkemättä ja kokematta!” Ok, mielestäni on hyvä hyödyntää välilasku lomana kohteessa edelleenkin – mutta ehkä en noin korvaan karskahtavaan sävyyn puhuisi enää – vaikka tuohon sisältyikin ironiaa. Haluan nyt puhua muutokselliseen sävyyn, en ikään kuin olemassa olevat epäkohdat hyväksyen.

Pohdin yhä omia ratkaisujani, kuinka voin omalta osaltani edistää kestävämpää matkailua. Kuten olen aiemmin kertonut, pyrin sitä tekemään työprojektieni – erilaisten ekologisten ja kiertotalous aiheisten kamppisten – kautta, mutta viime aikoina olen toki ymmärtänyt myös sen, että vaikka vastuu on suurin lakipykälillä ja toimijoilla, tietysti myös kuluttaja voi äänestää vahvasti jaloillaan. Kuluttajan valinnat ja se mitä kuluttajat vaativat vaikuttavat kaikkeen!

Ei siis Whattawowworldikaan voi olla ekologinen julkaisu vetämättä jotain rajoja ja ratkaisuja menemisiin. Yhä perusteellisempaa ilmastokirjoitusta ja pohdintaa siis luvassa, mutta joka tapauksessa sen tiedän jo, että aion panostaa entistä enemmän lähimatkailuun ja panna arvoa kotimaan matkailulle.

Kuten WWW:n slogan kuuluu: ”Maailma on ihmeellinen. Pidä siitä huolta.”

Tänä päivänä vastuuta ei oteta enää ensisijassa vain itsestämme ja lapsistamme – se otetaan myös planeetastamme. Joka jää lapsillemme.

Erityisen iloinen olen yhdestä isosta projektistani, jossa pyrin tätä asiaa perusteellisesti kasvatuksesta lähtien edistämään. Jatketaan tärkeissä asioissa!

Facebook Comments
close