Meikätytön uudenvuodenlupauksiin kuului säännöllinen kasvisruokapäivä tai parikin. Olen aina diggaillut kasvisruuasta, niin kuin aikalailla kaikenlaisesta ruuasta, koska enpä juuri nirsoile ja on hienoa kun erilaisia makuja on tarjolla. Nyt kuitenkin aattelin, että pidän ihan pari pitävää kasvispäivää viikossa. Sitten kaverini mainitsi, että katopas Cowspiracy – ja jälleen kerran tartuin hyvään dokumenttiin. Purevalla pakkasella oli mitä mainiointa uppoutua purevaan puheenaiheeseen. Dokkari avasi kokonaan uuden todellisuuden, jota välttämättä kovinkaan moni ihminen ei tule aatelleeksi. Itse olin törmännyt asiaan hiukka aikaisemmin, mutta en näin laajassa informaatioskaalassa. Ehkä en ollut myöskään ottanut uutisointia tarpeeksi vakavasti. Vähän niin kuin vähät välittänyt, kuten usein tehdään. No nyt sitten keskityin, kuuntelin ja katsoin – ja minuun iski syvälle, että mitä hemmettiä, todellako lihanjalostaminen/maatalous on suurimpia ilmastonlämpenemisen edistäjiä! Hommassa vapautuva metaani on pahimpia kasvihuonekaasuja. Karjataloudella kerrottiin olevan paljon pahempi vaikutus kuin esimerkiksi kaiken liikenteen päästöillä. Nämä YK:n tutkimusten mukaan.
Totta kai sitä on maalaisjärjellä tiedostanut, että olemme liian kansoitettu maapallo ja yhä vain kasvamme yli varojemme. Ruoka ei tietenkään riitä ja tulee riittämään vielä vähempi. Mutta näiden tila- ja järjestelyongelmien ohella en oikeastaan tajunnut, kuinka paljon vettä ja energiaa jonkin sadan gramman lihaköntin tuottaminen nielee. Se oli sairas uutinen. Myös sademetsien suruton sekuntiaikataululla hakkaaminen karjalaitumiksi ja nykyisen tehotuotannon hävettävän huonot eläinolot ovat karmaisevaa ajateltavaa.
On aina ollut äärettömän helppo sulkea silmänsä kaikelle lihamötiköiden aiheuttamalle kurjuudelle, kun ei ole valistettu ja olemme monet syntyneet lihansyöjiksi sekä tiedon puutteessa. En tosin tiedä, milloin on tapahtunut se muutos isommassa kaavassa, että lihanjalostuksesta ja meijerituotannosta tuli onnetonta? Kuinka kauan sitten? Missä vaiheessa todellisuus ei ole ollut enää pikkuruista prosenttiakaan lähellä iloisten lastenkirjojen maatilameininkiä, jossa puttepossut sanoivat meille lapsille nöf ja mansikit ammuu. Kyllä tiedän, että mummoni oli esimerkiksi pienen maatilan emäntä; perhe oli omavarainen ja he pitivät eläimiä hyvin. Mutta missä vaiheessa tehotuotanto jätti varjoonsa vanhat hyvät ajat, ja liikojen eläinten pieruista ja röyhtäisystä sekä erosioimasta maasta tuli maailman lämpenemisen suurin ongelmatekijä??? En tiedä, olen harmistunut ja en tiedä miten syödä ja miten nyt tehdä.
Aina olen pitänyt viidakkomeininkiä, sitä että lihansyöjät syövät lihaa ja saalistavat, luonnollisena. Miten muuten! Sehän on ollut asianlaita alkuihmisten ajoista. Ei käy kiistäminen, metsästys ja kalastus olivat huippuaiheita kallioseinillä. Mutta sääli vaan niistä ajoista suhde/kontrasti on kääntynyt päälaelleen – kuten Cowspiracy-dokkarissa sanotaan, joskus ihmiset ja ihmisten pitämät eläimet olivat tyyliin prosentti koko kokoonpanosta ja muu valtaosa oli vapaata luontoa sekä villiä eläimiä. Nyt suhde on toisinpäin. Olemme tuhonneet niin paljon ja panneet asiat heikunkeikun. Emmekä tietenkään osaa ajatella elottoman lautasella olevan ruuan yhteyttä siihen, kuinka se vasta seisoi ahdingossa jossain teholäävässä. Kyllä, luultavasti hyvinkin kyseenalaisissa oloissa.
Jep jep on monet muotisanat, joita on ruvettu oikein korostamaan nykyään; luomut ja lähiruuat – mutta mitä ne sitten todella tarkoittavat, ei moni pääse näkemään. Kaikilla on erilainen tyylinsä määritellä ja sertifioida asiat, maassa maan tavalla. USA:n reissuilla on muuten vähän kauhistuttanut aina kaupan lihaosastolla, kun mielessä ovat pyörineet antibiootit ja erilaiset hormonit. Mutta fakta on se, että ei monille meistä ole opetettu ajattelemaan tarinaa dinnerilautasen takana. Ihan osittain jo varmaan siitäkin alkukantaisesta ja -lähtöisestä syystä, että se olisi meidän mukavuusalueen ulkopuolella. Tosin kyllä muistan sen, milloin eläimen tappaminen oli lähimpänä. Se oli, kun isi kävi vielä metsällä. Hän lopetti kuitenkin homman lyhyeen, kun me perheen tytöt emme sulattaneet nistittyjä jänöjusseja. Myönsi isikin, että oli hänelläkin käyneet ne sääliksi. Oli käskenyt jussin pinkoa pakoon ennen kuin muut kiväärimiehet ennättivät paikalle – metsästysreissulla joka jäi viimeiseksi. Mutta mikä ero tässä on kaupasta hankittuun lihaan? Kaupan tuote on tietty luultavasti paljon huonompi tapaus. Tapaus, joka ei ole saanut vipeltää villinä luonnossa.
No kaiken tämän ymmyrkäisyyden (lienee oma sanani, tarkoittaa kummastelua) keskellä aloin kysyä kasviskavereideni tarinaa ja tuntemuksia. Toinen on täysvege. Toinen on vapaampi tapaus, eli ei syö lihaa eikä kanaa, mutta maitotuotteita ja kalaa kylläkin.
Vege kertoi näin:
”Kesällä 2013 lainasin kirjastosta Elina Lappalaisen kirjoittaman kirjan ”Syötäväksi kasvatetut”, joka on vuonna 2012 ilmestynyt tietokirja lihan-, maidon- ja kananmunatuotannosta Suomessa. En ollut aikaisemmin kunnolla tiedostanut eläintuotannon raakuutta enkä edes tiennyt olennaisimpia perusasioitakaan mm. että lehmä keinosiemennetään joka vuosi, jotta se saisi uuden vasikan ja alkaisi imettää. Vasikka vieroitetaan lähestulkoon heti emostaan. Lehmät tapetaan huomattavasti nuorempina kuin miksi ne oikeasti eläisivät, koska maidontuotto vähenee. Kananmunatuotannossa kukkopojat tapetaan tarpeettomina, koska ne eivät pysty tuottamaan kananmunia jne. Tuotantoeläinten huonoista ja virikkeettömistä oloista ja teurastamojen raaoista menetelmistä puhumattakaan. Kirja teki syvän vaikutuksen, ja lopetin samantien lihan ja kanan syömisen. Totesin, etten ole koskaan edes erityisesti pitänyt lihasta ja pärjään hyvin ilmankin. Ajattelin jo silloin, että jollakin aikajänteellä jätän kaiken eläinperäisen pois, kunhan ehdin oppia koostamaan ravitsevan ja monipuolisen kasvisruokavalion itselleni. Lihansyönnin lopettaminen oli helppoa, ja sopivaa ruokaa ei ollut ravintoloista tai ulkomailtakaan koskaan hankala löytää. Keväällä 2015 sitten tapailin erästä vegaanimiestä ja keskustelimme paljon veganismista ja siitä, kuinka maidontuotanto ja kananmunatuotanto ovat välttämättä sidoksissa lihantuotantoon. Aloin myös kyseenalaistaa nahan käyttämistä vaatteissa, kengissä ja laukuissa jne. Hain tietoa veganismista netistä ja kirjoista, tutkin mitkä vitamiinit on syytä ottaa jatkossa purkista (B12, D ja kalsium) ja muutaman kuukauden päästä aloitin veganismin. Kotiveganismi on ollut helppoa, mutta ulkona ja ulkomailla syödessä täytyy tehdä pieniä ennakkoselvittelyjä, jotta saa vegaaniruokaa. Tuoteselosteita tulee nykyään luettua jatkuvasti. En ole huomannut oikeastaan mitään muutoksia olotilasassani, ainoastaan paremman omatunnon.”
Vapaampi syöjä kertoi näin:
”No siis se lähti siitä, kun tutustuin kasvissyöjiin. Koko elämän kaikki ympärillä oli aina syöny lihaa eikä sitä koskaan ennen ollut kyseenalaistanut. Sitten tajusin, että ilman lihaakin pärjää ja että eläimen ei tarvitse kuolla vain siksi, että voisin syödä sen… Yleisesti ottaen en tykkää lihantuotantotaloudesta: että eläimet syntyy ja elää jossain navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa vaan siksi, että ne voi päätyä lautaselle eikä ne saa elää niinku niille olisi luonnollista. Ja sit lihantuotanto kuluttaa maapalloa järjettömän paljon enemmän kuin kasvisten tuotanto. Eli syyt on lähinnä eettiset ja ekologiset. Aloin myös voimaan paremmin kun lopetin lihansyönnin.”
Tähän väliin vielä vegeltä:
”Viime aikojen tutkimusten mukaan kalat tuntevat aiempaa luullusta poiketen kipua, kuten vaikka lehmätkin. Vaikka ihmisen on hankala kalojen kärsimystä silmin havaita. Miksi kala ja koira ovat epätasa-arvoisia, toista syödään surutta, toista ei missään nimessä? Miksi koira on arvokkaampi olento kuin kala? Nykyihmisen ei tarvitse syödä eläimiä selvitäkseen, emme ole niiden varassa. Samat ravintopitoisuudet on helposti saatavissa kasvikunnan tuotteista. Tehotuotannon ja yleisen ”miksi tappaa” -pointtien lisäksi veganismi on ympäristön kannalta huomattavasti ekologisempi vaihtoehto kuin sekasyönti. Toki voidaan keskustella siitä, onko lähellä tuotettu luomuliha ekologisempi kuin kaukaa tuodut pavut jne. Punninta on loputon, jos haluaa syödä parhaalla mahdollisella tavalla sekä eläinten että ympäristön kannalta. Absoluuttista totuutta on vaikea löytää. Mutta mulle eläimet on se pääasia.”
No nyt, Henna taas tässä. Tämä asia on todella vaikea ja hyvin henkilökohtainen, joka kuitenkin nykymaailmassa koskettaa yhteistä maapalloamme tosi läheltä. Siksi tärkeintä minusta olisi nyt, että tämä otettaisiin avoimesti vastaan ja mietintään. Mikä omalta osalta voisi toimia sulle ja tukea systeemiä? Nyt kun tiedostan itse tämän asian paljon paremmin kuin koskaan aiemmin, aloitan työskentelyn tämän suhteen, mietinnän mitä minun pitäisi tehdä. Se ei ole helppo asia, koska esimerkiksi tässä matkustushommassa eri kulttuuri ja sen ruuat ovat tosi isona juttuna kokonaisuutta. Ja tiedän esim. etten ikinä haluaisi luopua sushista. Mutta en kyllä halua, että maailma ylikalastetaankaan… Saa nähdä, miten mulle ja sulle ja meille ja eläimille ja maailmalle käy. Ota funtsintaan. Ja kato taas se yks hyvä dokumentti: Cowspiracy. Jatketaan kummastelua! Nyt kun tiedätään tää.
