Lyhyitä ajatuksia etelästä ja pohjoisesta

Tunteet — 10.4.2019

Olen lukenut viime aikoina Mia Kankimäen inspiroivaa kirjaa ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin” ja ajatellut, että asioiden listauksethan ovat mitä mainioimpia! Pitää ruveta harrastamaan niitä itsekin. Toimivat myös oivana, nopeana päiväkirjana ja katsauksena historiaan. Viime aikoina olen kyllä pitänyt (muistaessani) yhden lauseen muistikirjaa, jonka pitäisi olla helppo keino havainnoida päällimmäisiä ajatuksiaan. Tällainen on hyvä konsti esimerkiksi hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämiseen – ja onhan se kiinnostavaa jonain päivänä tulevaisuudessa, että millaisia olivat päivät silloin elämän käännekohdissa.

Mutta siis kokeilen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagon ja Kankimäen tyyliin listoja.

Ajatuksia Maltasta, kun on takaisin entisellä kotisaarella sitten melkein kahden vuoden (mihin tuo aika hujahti?!):

– Täällä meren keskellä on todella hyistä, paitsi kun paistaa kunnolla. Sisällä jäätyi vielä viime viikolla. Nyt alkaa lämmittää sisälläkin, ja ulkona on ihanaa. Muistan taas, miksi viihdyin.
– Ihmiset voivat olla oikein ystävällisiä halutessaan, mikä on mukavaa. Muun muassa eilen minua kutsuttiin pitkästä aikaa arvokkaan kuuloisella termillä ”sinjura” = lady.
– Mansikat ovat kallistuneet. Kilo on jopa 4–4,5 euroa. Kaikki on kallistunut. Mansikka-aika ja mansikkafestivaalit täällä ovat jo nyt huhtikuussa, ihanaa.
– Kaikkialla rempataan. EU-tukirahat ovat kuulemma jaossa ja sen huomaa.
– Missä ovat katujen kukkivat kiinanruusut, ne pitäisi olla jo täällä! Talvi on selvästikin ollut pitkä.
– En ole nähnyt myöskään vielä yhtään Torstia eli torakkaa.
– Hugon nimi on vielä kaikkialla biletysalueella Pacevillessa, vaikka kyseisen alueen operoiva hämärän ruhtinas puukotettiin viime kesänä. Legenda on jäänyt elämään kuin pablo konsanaan.
– Huomaan, että autojen välissä kulkiessani ajattelen autopommeja (täällä autoja on aivan liikaa kaikkialla, niiden välistä pitää pujotella). Rip Daphne. Näenkö Daphnen nimen jossain erityisessä paikassa, löytyykö autopommilla murhatulle toimittajalle muistomerkki?
– Olen edelleen fiiliksissä Maltan kaikista katujen pienistä yksityiskohdista. Esimerkiksi pienet ja suuret lukuisat uskonnolliset patsaat kadunkulmissa ovat kiinnostavia, samaan aikaan on uskomatonta että näille perusjuttu on lukea lehdestä esimerkiksi niistä autopommeista. Kyllä – tämä saari on jotenkin todella ristiriitainen. Päältä kaunis, sisältä ei niinkään.
– Aamulla on ihana lähteä urheilemaan ja kulkea katuja pitkin, jos on kaunis päivä ja aurinko lämmittää. Lintujen laulu kuuluu koko ajan ja kaikkialla, kaunista.
– Vanhat pubit lämmittävät yhä sydäntä: se kun kulkee pubin ohi, jonka kyltissä perustamispäiväys vie aina vuoteen 1929. Lue jo legendaarinen Maltan pubijuttu tästä!
– Veden väreilevä peilipinta satama-altaissa näyttää niin kauniilta aamubussista katseltuna.

Oivalluksia Pohjolan hyväksi, joista olen äärimmäisen kiitollinen:

– On puhdasta, on systeemi.
– Sisällä on lämmintä ja siistiä, kun on imurit! Kodit tuntuvat lämminhenkisiltä kodilta. Käytämme jopa mattoja.
– On suht rehellinen meininki; ihmisiin ja asioiden hoitumiseen voi yleensä luottaa.
– Täydellisen hyvänmakuinen, raikas vesi tulee hanasta. (Maltalla tuntuu hurjalta, kun kadulla ihmiset tulevat vastaan ja raahaavat painavia kertakäyttömuovipullopakkauksia. Hommaisivat edes filtterin tai kiertopulloja.)
– On luonto, on metsä ja on raikasta.

Miinuksia kotimaalle:
– Suomi on sitä että ei tuosta vaan syödä tai juoda ulkona.

On kyllä kiva olla käymässä täällä sydämessäni ikuisella kotisaarella. Odotan joogia rantakalliolla ja että kiinanruusut puhkeavat kukkaan. Odotan lämpeneviä iltoja, syttyviä valoja ja tämän yhtälön taikaa. Näiden luulisi koittavan pian. Palataan Instassa!

Minusta parasta on, kun elämässä on vähän erilaisia seikkailuja vähän eri puolilla; maailma todellakin avartaa.

h

malta-thanks-god-sign
Maltalla kaikilla taloilla on nimet. Tämä on aivan paras, koska tuppaan sanomaan näin! (thankS god ässällä)
Facebook Comments
close