Kananlihalle meni iho keskiviikkona, kun duunikaveri ilmoitti, että Azure Window on romahtanut. Ei voinut uskoa asiaa eikä oikein vieläkään voi käsittää asiaa todeksi. Ensin tuli kieltäminen. Ja edelleen on vähän niinku sama tunne kuin joku olisi kuollut; ei vaan ymmärrä. Luonnonihmeellä oli ihmeellisen suuri reaktio minuun – miten sitten gozolaisiin ja maltalaisiin! Sen tiedän, että kaverini Chris on paskana.
Niin luontoäiti siis naistenpäivänä korjasi tämän Maltan Gozo-saaren historiallisen, ikonisen merkin merenpohjaan. Maailma on Whattawowworld; ihmeellinen on maailma ja luonnon kiertokulku! On jännittävää ollut saada todistaa Azure Windown olemassaolo ja loppu.
Vietin siellä muutaman ikimuistoisen hetken. Ensimmäisenä tuttavuutta, töllistellen, tein noin 12 vuotta sitten Maltalla Erasmus-vaihdossa ollessani. Gozon karnevaalien aikaan menimme yliopistopoppoolla juhlimaan naamiaishumuja. Samalla reissulla ennen humujen alkua kävimme viettämässä pitkän päivän Dwejralla eli Azurella. Silloin kipusimme korkealle kallioille, se oli vielä sallittua, muistaakseni söimme eväät siellä hienoissa maisemissa ja ikuistimme tietysti ikkunan kuviin. Pitääpä seuraavan kerran kotona käydessä kaivaa esiin vanha vaihtoajan albumi ja verestellä noita nostalgisia nuoruuden muistoja. Samalla reissulla myös sukelsin eka kertaa elämässäni, minkä muistan tuntuneen tosi kiehtovalta! Gozon ja Azuren ympäröivät vedet ovat niin kirkkaat.
Viimeisen kerran näin Azure Windown pian kaksi kesää sitten. Vietimme siellä Antin kanssa juhannuksen. Azurella ollessamme oli kova myrsky ja myräkkä – aivan kuten nytkin keskiviikkoaamuna, kun ikkuna oli mennyt rikki. Ristiaallokko pauhasi akkunan alla, ja minua pelotti että Antti putoaa tuulen tuuppaamana vettehen. Taisin useamman kerran sanoa ”älä mene liian reunalle”, kun se otti alla olevia hienoja, nyt arvoaan nostattavia kuvia. On kyllä kiitollinen olo nyt, että silloin tuli siellä rauhassa (mitä nyt jännitin etten tuota äijjää menetä) istuttua paikallaan ja ihailtua tätä ollutta ihmettä. Silloinkin mietin tämän blogin slogania: ”Maailma on ihmeellinen.” ”Pidä siitä huolta”, se slogan jatkuu. Azure Windown kohdalla nyt ei mitään ollut tehtävissä, se olisi romahtanut ennemmin tai myöhemmin enivei – sellainen on luonnon kiertokulku. Tosin tutkijoiden mukaan se tapahtui nyt muutaman vuoden odotettua aiemmin. ”Mela” on täytynyt sen ekan maltalaisen sanoa, joka eksyi paikalle ja kansallisaarretta ei enää ollutkaan mistä ottaa. Joka tapauksessa, olin sanomassa, että on niitä asioita joista voi pitää huoltakin, ettei tule täysin itse ryssittyjä menetyksiä. Kuten vaikka Maltalla aikanaan teurastettiin puusto – ja saari on Ibizan tyylisen vehreyden keitaan sijasta pelkkä kivikasa. Ja nyt nuo hienoimmat kivimuodostelmatkin lähtevät vetään, kun niitäkin alkaa vituttaa tää yhdentoikkoisuus. KIVI, KIVI, KIVI – ei KPS vaan KKK!
RIP Azure. Lämpimästi muistellen, Hepu
Tässä vikat näköhavainnot kiviakkunasta Antin ikuistamana
Still life with Azure
Tässä vielä tekemäni, parikesäinen video Gozolta, jossa myös videopätkää tuolta myrskyiseltä illalta Azure Windowlta
