Parempi kuin perussuomalainen – NOOOT

Tunteet — 18.4.2019

Vietettiinpä kerran iltaa satunnaisella seurakunnalla. Yhden matkustavan tyypin kanssa oli paljon yhteistäkin, mutta sitten syntyi jonkinasteinen väittely. Olin kyllä yllättävän lauhkea, ehkä siksi koska minua lähinnä huvitti. Monesti perussuomalaisten tai sen arvokantaisten sanomiset huvittavat minua. (Kuten viimeksi tsunami-sana, joka meinattiin ottaa käyttöön heidän vaalimenestyksen yhteydessä. Kuuntele uusin Vainio & Rinnekangas -podcast.) Tässä tapauksessa minun oli järjettömän vaikea tajuta, kuinka ihminen joka matkustelee paljon ja asuu ulkomailla, pystyi olemaan niin jyrkästi sitä mieltä, että ”rajat kiinni”, koska tyyliin kaikki Lähi-idästä tulevat ovat raiskaajia (tilastot tämän kertovat). Vastakkainasettelu, leimaaminen, epäily – jopa rasismi ja viha – kuuluivat puheenparressa. Ymmärrän, että on fucked up maita, joissa naisen asema on miljoona kertaa huonompi kuin Suomessa. Kyllä, leikkaisin munat irti pihdeillä raiskaajilta. Mutta, en suostu lähtökohtaisesti leimaamaan kaikkia suorilta raiskaajiksi. Tämä siitä huolimatta, että olen kohdannut läheltä piti ja epäilyttäviä tilanteita. Tämä mies tuskin oli – ellei joku ollut sitten havitellut takalistoa yöllisellä kujalla. Siispä, mistä moinen kyynisyys?

Henkilökohtaisesti koen, että minulla ei ole minkäänlaista oikeutta olla kapeakatseinen, kun olen matkustellut ja matkustelen niin paljon ja haluan myös elää muissa maissa. Kunnioittavasti. Maailmanmenijänä olen avoin liikkuvuudelle. Kuitenkin viimeisen Juuson ja minun podcast-jakson myötä, keskustelumme pohjalta, jäin miettimään asioita. Tajusin, että samaan aikaan ehkä niillä, jotka asuvat vaan kotimaassa, on tarve puolustaa reviiriään. Jos heillä ei huvita lähteä muualle ja jos he viihtyvät turvallisessa kotoympäristössä samannäköisten ja tuttujen oloisten kanssa, kuinka he tosiaan haluaisivat muuttaa kotinsa sulatusuuniksi. Kai he eivät koe sitä eksotiikkaa ja kiehtovaa tunnetta eri kulttuureja kohdatessa, jota itse koen erilaista musiikkia ja taidetta nähdessäni ja erinäköisiä ihmisiä katukuvassa kohdatessani. Ok, nyt kun tämän tajusin, ehkä voin hypätä hiukan näiden ihmisten saappaisiin – mutta samaan aikaan kuinka näkövinkkeli voisi olla niin arjalainen, että muukalainen olisi ihmisenä jotenkin huonompi. Missä ihmisarvon näkemiskyky tai empatiakyky hädässä olevia kohtaan? Etenkin tämän matkustelevan kapeakatseisen tyypin kohdalla kysyn, miksi hän saa sitten matkustaa ja muuttaa vapaasti? Ja miksi niin monet suomalaiset saivat lähteä pula-aikoina muualle paremman elämän toivossa? Mikä tekee pohjoisilla ja läntisillä alueilla tai ylipäänsä kehittyneissä maissa elävistä parempia ihmisiä? En voi nähdä toisia itseäni vähäarvoisempana. Se ei vaan käy minulla jakeluun.

On minullakin vaikkapa suvussa täysin eri kantilta asioita katsovia ihmisiä. On ihmisiä, jotka eivät ole matkustaneet yhtään, asuvat taajaan maahanmuuttajien asuttamilla alueilla ja ovat hermostuneet näiden mölinään ja kulttuurierojen tuomaan ääni- tai näkösaastaan. Voin kyllä kuvitella, että välillä vituttaa. Se on fakta se, että kulttuurierot voivat järkyttää. On ihan ok, että ne voivat ärsyttää. Ärsyyntyminenhän on kuitenkin eri juttu kuin kieltää joidenkin ihmisarvo. Itselläni viimeksi nyt Maltalla ollessani yksi yö kyrsi – ja joskus Helsingissä, kun viikonloppuna yläkerrasta kuuluu hirveätä kalatusta, menee hermo. Se on äänieristeiset kuulokkeet laitettava korville ja kestettävä. Tai sitten mentävä ovelle koputtamaan ja sanottava suoraan asiasta, kyräilemättä: Hei kuulkaas, Suomessa tai naapurustossa on yleisesti ottaen sellainen kohtelias, muut huomioonottava sääntö ettei nyt helevetti keskellä yötä keskustella sen kuuloisesti kuin tapeltaisiin. No, on tietty suomiperhedraama asia erikseen, mutta sehän nyt on tavallista ja kuuluu asiaan. Se hyväksytään paremmin kuin mamut. Mitä tulee sosiaaliseen pummimiseenkin spurgut taidetaan hyväksyä paremmin kuin mamut? Koska spurgut nyt ovat iät ja ajat olleet tuttu näky katukuvassa.

Toistakin asiaa rupesin podcastin myötä miettimään. Kuinka olla kansallismielinen ja kansainvälinen samaan aikaan? Olenhan minäkin loppujen lopuksi täysin omistautunut suomalainen, joka arvostaa ja rakastaa arvokasta kotimaata enemmän kuin mitään muuta. Tietysti ihailen ja kunnioitan yleisesti ottaen ihmeellistä maailmaa. Mutta kotihan on koti; tunne ja ylpeys juurista on vahva. Olen heittäytyen kisailemassa maiden paremmuudesta, kannustamassa henkeen ja vereen ja kehuskelen Suomea maailmalla. Suomi on oltava olemassa Suomena aina. Miten siis säilyttää oma maa ja perinteet, mutta olla samaan aikaan kansainvälinen, maailmaa rakastava ja yhteen maailman kansaan kuuluva? Se on vaikea kysymys ja tehtävä. Järjestelmä meillä on tietysti oltava ja homman rullattava. Luovana hulluna en tietenkään ole mikään ihminen toimivia systeemejä ja lukuja pyörittelemään, mutta joka tapauksessa visio ystävällishenkisestä Suomesta on utopiana olemassa. Sillä mitä viha rakentaa? Ei siitä tule kuin paha mieli.

Yhdyn lottovoittohommaan Suomen kohdalla. Tänne on onni syntyä. Aikuisena sen ymmärtää ja osaa tätä voittoa arvostaa – junnuvuosina tuli vielä harmiteltua ettei ollut natiivi englanninkielisestä maasta, wtf. Mutta ketkäs muut tänne saavat tulla ja missä määrin? Ehkä maiden kehityksessäkin voisi olla tuttu sanapari ”kestävä kehitys” käytössä. Ei nuori työvoima ole pahitteeksi ikääntyvässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnan säännöt on oltava sanomattakin selvää ja edellytys kaikkien noudatettavaksi. Tässä yhteiskunnassa, kuten ei perkele missään, ei raiskata. Jenkeissähän on Nykiä sun muita kaupunkeja, joissa on sulatusuunimeininki mutta suuri kansallistunto. Samaan aikaan kansallistuntoa muihinkaan suuntiin ja juuriin ei kitketä: pikku kiinoja ja intioita jne. on eri kaupunginosissa. Sitä päivää odotellessa, kun eniten perussuomalaisia tukeneen synnyinkaupunkini ytimessä on china town. On siellä iät ajat jo ollut kaksi kiinalaista ravintolaa ja ruoka on kyllä maistunut. Tuostakin lauseestapa saa ajateltavaa…

Otsikko on tyylitelty Sacha Baron Cohenin hahmoin. Baron Cohenin Who is America? –ohjelma esittää satiirin keinoin, kuinka ihmiset eivät aina ajattele omilla aivoillaan. Tuomitsemisen leima on kovassa käytössä. Suurin niistä on sivistys, sanon minä. Uskon, että elämä ja maailma kasvattavat itsekkyydestä pois. Näkemyksen laajeneminen oman navan ulkopuolelle on ehkä suurin saavutus, minkä ihminen voi tajuta. Sopuahan sitä kun maailmasta toivoo, niin siksi sitä yrittää ymmärtää myös niitä, joiden kanssa on aivan erilainen näkemys ja arvopohja.

suomileijona

”Pohjanoteeraus”
Miksi suomalaisella saa olla älypuhelin tai merkkivaate, mutta maahanmuuttajalla ei? Miksi suomalaiset saavat tehdä lapsia ja erota, mutta tänne tulevat eivät? Pohjimmiltaan kaikki elävät, makaavat ja petaavat ihan samalla kaavalla samoilla tarpeilla. Paitsi kerjäläiset – tai emme tiedä. Kerjääviäkin ja heidän todellista hätää epäilemme. On niin helppo ensimmäisenä epäillä vieraiden tarkoitusperiä, koska emme tunne heitä – ja siksi koska meillä on asiat hyvin ja olemme etuoikeutettuja, joilla kuuluukin olla asiat hyvin. On huomioitavaa, että kaikki eivät ole lähtökohtaisesti pahoja – vaikkakin toki kieroja ihmisiä on maailmassa pullollaan. Kuten olen aiemmin kirjoittanut vainun ja ennakkoluulon raja on kyllä hiuksenhieno ja näin haastava. On ihan tervettä suojella itseään, jos joukko tuntemattomia on tunkemassa ovestasi sisään.

Facebook Comments
close