#rumatotuus: Perseenhieroja punaisella matolla

Tunteet — 7.12.2018

Viimeisen viiden päivän sisään koin seksuaalisen ahdistelun tuoman alistuksen tunteen ja lamaantuneen olon kaksi kertaa. Joulureissulla Saksassa junassa ensin ihan mukavasti tarinan suomalaisesta ensirakkaudestaan kertonut laitapuolen kulkija laittaa käden polvelleni/säärelleni ja sivelee sitä kahteen otteeseen. Minä, suhteellisen kipakka naisihminen, jähmetyn. Ehdin sanoa toppuuttelevasti ”no niin” (kuten osuvasti Ismo Leikolan mainiossa stand up -komediapätkässä suomalaisten havainnollistetaan kuittaavan tilanne kuin tilanne). Huomaan, että vanhemmasta vieressä matkustavasta miehestä tuntuu ikävältä puolestani ja hän varmaankin arvioi, pitäisikö puuttua tilanteeseen. Mutta sitten juoppo tajuaa lopettaa hyvän sään aikana. Loppumatkan istun häntä vastapäätä – täydessä junassa kun ei voi vaihtaa paikkaa – vääryydestä lannistuneena ulos tuijottaen ja odottaen sitä kellonlyöntiä, että juna on perillä.

Eilen illalla itsenäisyyspäivänä perseenhierojani kymmenen vuoden takaa astelee punaisella matolla Linnaan ja kättelee tasavallan presidenttiä samoilla käsillä, joilla hän aikanaan traumatisoi minut ”isällisellä kosketuksellaan”. Jähmetyn TV:n edessä ja sydämeni alkaa hakata – ja epäoikeudenmukaisuus ja jeesustelu alkavat *ituttaa.

Miksi (nuorten) naisten tulee kohdata jatkuvasti tällaista? Milloin vallan jakautuminen, -käyttö, syrjintä ja eriarvoisuus loppuvat edes sitten tasa-arvoisissa yhteiskunnissa? Toivottavasti seuraava Linnan juhlien teema on naiset, vähemmistöt ja tasa-arvo – sillä asia pysyy pinnalla. Sen osoittavat myös eilen Hakaniemessä nähdyt hakaristit – huoh – ja yhteiskunnan luokkaerot leipäjonoineen.

Tuo lamaantuminen hyväksikäyttöä ja väärinkäytöstä kohdatessa on jännä juttu. Luin siitä juuri aika avaavan kuvauksen Nyt-liitteen kolumnista, jonka otsikko oli ”Moni mies ei ymmärrä, miten mahdotonta voi olla sanoa ’ei’ kun fyysisesti ylivoimainen ihminen vyöryy päälle.” Samassa tekstissä kerrottiin ikävä fakta: “Pahimmillaan traumaattinen seksuaalinen kokemus voi viedä luottamuksen ihmisiin – – “. Voisinpa sanoa, myös järjestelmään. Huomaan tämän itsessäni siinä, että olen aika sisuuntunut työelämässä, luovalla alalla, koettuun alistamiseen ja vähättelyyn. Pelastusmekanismi on ollut itsetietoisuus omasta ammattilaisuudestaan, kun sitä on väärinkäytöksillä lytätty maanrakoon. Psykologia – se mitä kaikkea pään sisällä tapahtuukaan tällaisia asioita kohdatessa – on kiinnostavaa. Ehkä välillä pelastusmekanismini on jopa uho. Olen varmaan niitä ”kurittomia naisia”, joita ”röyhkeuskouluttaja” Jenni Janakka peräänkuuluttaa tyttöjen kasvatuksessa virheellisesti rakennetun pehmeilyn sijaan. Viimeksi Sanni sanoi eilen illalla Linnan jatkoilla aiheesta jotakuinkin näin: ”Myös naisen pitää saada sanoa suoraan mitä ajattelee.”

Ehkäpä naisten kohdalla alkaakin ensiksi muuttua se suomalainen vaatimattomuus – meidän ei kannata liioin ylläpitää vaatimattomuutta, koska muuten olemme alakynnessä. Jasper Pääkkönen nosti Linnassa yleisesti suomalaisuudesta puhuessaan esiin sen, että suomalainen vaatimattomuus on sekä hyvästä että pahasta. Se on arvostettava piirre, mutta maailmalla sillä ei pärjää. Eikä aina myöskään kotimaassa, uskon minä.

Saksan junassa ajattelin että ei taas! Haluan aina uskoa ihmisistä ensimmäisenä hyvää. Muistan kun vuosia sitten olin ystäväni kanssa Maltalla kalliorannalla ja maltalainen vanhempi mies tuli siihen meille juttelemaan. Ystäväni suhtautui tyyppiin heti vähän varauksella, minä puolestaan seivailin kalastajaa, että varmaan hän on vain kiinnostunut kuulemaan turistien taustan ja miten menee Maltalla. Keskustelu alkoi mukavasti – kunnes ukko jossain vaiheessa rupesi puhumaan rivoja: ”Can I see your hot pussies?” hän muun muassa ähkäisi. Siinä vaiheessa älähdimme iljetyksestä ja ajoimme tyypin tiehensä ”go fuck yourself” tyyppisesti. Oli niin pettynyt olo, että hyvän kuvan antaminen rakkaan saaren kansalaisten vilpittömyydestä menikin siinä yhteydessä mönkään.

Näitä sattumuksia tapahtuu aina toistuvasti silloin tällöin monien naisten kohdalla – unohtamatta joitakin miehiä ja seksuaalivähemmistöjä. Kuinka kauan päivän Hesarinkin sivulla mainittu vuoden yksi kuumimmista uutisaiheista ”#rumatotuus” vallitsee meidän ”tasa-arvoisessa” yhteiskunnassamme? Osaltani aioin tehdä töitä sen ratkaisemiseksi niin kauan kuin tarvitsee. Jatkossa lupaan puuttua jokaiseen itseni tai muiden kohtaamaan tilanteeseen. En tee enää sitä virhettä, että olen hiljaa kun tyttökaverille sanotaan ”Et sinä ymmärrä kummiskaan”, kun tämä kysyy jostain asiasta, josta yksi äijä on kertonut after wörkeilla, ja saa kuulla tällaisen tyhmentävän tokaisun. On puuttumisen mutta myös anteeksipyynnön ja -annon aika – kuten Riku Rantalakin aiemmin syksyllä kirjoitti. Oletko sinäkin messissä?

PS. Hesari, mistä saan tuollaisen jouluisen pyllynpuristelu villapaidan? Kantaisin sitä vankalla perstuntumalla.

Patsas ja "leijonamieli" Maltan Vallettassa
Miestenhän on vaikea vastustaa naisten lumoa: naiset tehdään usein syylliseksi häirinnälle. Tässä minä vikittelen leijonaa. Hahaah NOT. Jospa suomalainen ja maailman ymmärrys edistyy viimein tässä asiassa!

Tykkään tehdä sanoituksia pöytälaatikkoon ja tässä lyhyt pätkä yhdestä räppibiisistä:

”Miehillä on ongelma
kun ne pitää sua seksisymbolina
Pääsy estyy pörssiklubille
Ei siel oo tilaa ku naisstripparille

Pillu on pillu
sillä on määrätty työ
Muuten häiriö
keskittymisen syö

Seksuaalinen suhtautuminen
kertoo kaiken
sen käytöksen”

(kirjoitettu ennen Pörssiklubin sääntömuutosta)

Facebook Comments
close