Palmunkatveen ajattelija: levoton vs. levollinen olo

Tunteet — 16.11.2018

Kuinka sosiaalisen median käytön järkevöittäminen voikaan muuttaa elämän onnelliseksi!

Nyt kerron teille muistiinpanon kahdeksan kuukauden takaa lomalta Vietnamin Quy Nhonista:

Makaan palmujen katveessa ja mietin levottomuuttani tässä hetkessä. Sunnuntai-iltapäivä on ihana. Se muistuttaa lapsuuden kesien hennon paahteisista iltapäivistä – kun säteet siivilöityvät ilman hiukkasista – ja seikkailuista jolloin osattiin elää hetkessä. Haikean kaihoisat tunteet nousevat pintaan. Huomaan, että minulla on kamala kaipuu lapsuuteen ja nuoruuteen. Olenko elänyt elämääni tarpeeksi, miksi olo on tällainen?

Omituinen olo on sanoinkuvaamaton, mutta jotenkin se liittyy siihen, että on vaikea olla onnellinen nykyhetkessä. Läsnäolon tehtävä on mahdottomamman tuntuinen kuin koskaan. Some tekee levottomaksi ja vie pois tyytyväisyyden tunteen: hetkessä oloon tyytyminen ei riitä vilisevälle mielelle. Kaikenlaisen tiedon tulvaan tukahtuminen meinaa viedä ysärin kaltaisen hetkennautinnon lahjan; se on hirveen vaikeaa nykyään. Nytkin. Levottomuus kytee sisällä. Toisaalta tämä muisto, tämä lapsuuskesien kaltainen tunne, on onni. Toisaalta päällimmäisenä ilmassa on haikeus, kaiho ja suru. Miksi en tunne tätä kaikkea hyvää normaalilla tavalla ilman päänsisäistä myllerrystä?

Siirrytään syksyyn.

Kuusi viikkoa sitten elämäni tuntuu turhakkeelta edelleen, onni lymyää jossain piilossa, vaikka arkielämän asettamista haasteista huolimatta kaiken pitäisi olla pohjimmiltaan ihan hyvin. On jälleen sunnuntaipäivä, kun huomaan tuttavani päivityksen, se menee jotakuinkin näin: ”Teknisten haasteiden vuoksi lopetamme kanaviemme ylläpidon. Muistakaa nauttia ja matkustella!” Silloin minulla kuului päässä positiivinen klikahdus ja valo syttyi. Ajattelin miten siistiä! Tyypit olivat päättäneet, että käyttävätkin maailmanympärimatkansa paremmin kuin siitä muille raportointiin. Aikovat elää hetkessä, kuinka ihanaa! Samana päivänä luin vielä muutaman someen ja keskittymiskykyyn liittyvän artikkelin ja se riitti tekemään päätöksen: nyt loppuu liika somen käyttö ja somessa elämänsä eläminen! Käytän sosiaalista mediaa (Facea ja Instaa) vain ja ainoastaan sinä hetkenä, kun sinne jotain päivitän. Enkä plärää enää aivottomana autopilotilla koko ajan, niin että tunnen tuskaa nykyhetkestä vain ja ainoastaan siksi, koska en osaa siitä enää nauttia normaaliin tapaan niin kuin ennen vanhaan.

Nyt sanon, että tämä päätös on muutti pakan. Se on muuttanut kaiken! Vaikutukset ovat olleet sanoisin jopa radikaalit. Olen taas onnellinen.

Somen käytön järkevöittäminen ja itselleni tehdystä hyvinvoinnin lupauksesta kiinni pitäminen on tehnyt todella hyvää. Elämäni ei ole enää somesta riippuvainen eikä kulje tietämättään sen pauloissa ja sen ehdoilla.

Elämäni on muuttunut pikkuhiljaa ennalleen, siihen normaaliin hetkien elämiseen mitä se oli vielä ennen Facebookin ja Instagramin sananmukaista käsiin räjähtämistä. Minun kohdallani puhutaan ehkä vuodesta 2014.

Tämän järkilupauksen jälkeen työtehokkuuteni on parantunut, koska keskittymiskyky alkaa parantua. Näin saan myös enemmän aikaan ja minulla on tyytyväisempi olo itseeni. En vain sluipaile päiviä pitkiä!

Minulla on huomattavasti parempi mieli, koska mulla on läsnäolevampi olo. Päätehtäväni on jälleen hanskassa, eli itse elämän eläminen.

Huvittavinta on ettei minusta edes tunnu, että missaisin mitään. Siinä yhteydessä, kun harvoin piipahdan Facebookissa, tsekkaan mahdolliset työkeikat tai kiinnostavat tapahtumat. Ystäviin haluan pitää yhteyden muuten kuin somessa! Ja WhatsApp on tietysti varsin hyvä kanava asioiden sopimiseen ja lyhyeen kommunikointiin – kanava ei varasta huomiota ylimääräiselle hälinälle. Täytyy myös opetella entistä paremmin se oivaltava taito, että läheisten kivat tuoreimmat kuvat voi käydä tsekkaamassa helposti ihan profiilia katsomalla.

Palataan palmuihin.

Nyt jälkikäteen tajuan, että olin addikti. Tajuan, että se ihme olo Vietnamissa johtui osittain vierotusoireista. Tuolla viiden päivän lomalla olin laittanut puhelimeni kassakaappiin ja ottanut myös someloman. Oli vaikea pysyä vaan nahoissaan ja relata ilman puhelinta. Somen aiheuttama levottomuus piinasi luonnollisesti alussa. Oireet kestävät, ainakin kohdallani, viikon. Kuusi viikkoa sitten oli näin! Nukuin esim. todella huonosti somen järkevöittämisen aloitettuani, ja sormi hakeutui vahingossa appille. (En siis ota Insta-appia pois, sillä käytän sitä yhä aktiivisesti mutta järkevissä määrin, Face riittää mulla selaimella.) Sitten siihen tottuu. Kaikkeen tottuu. Nyt on hyvä. Tämä on tosi hyvä näin. En voisi olla tyytyväisempi.

Harkitkaapas tekin rakkaat lukijat somen järkevöittämistä. Alkuun se vaatii työtä ja luonteenlujuutta, mutta sitten päästään voiton puolelle, monin listaamani tavoin! Vai oletko jo kokeillut vastaavaa, miten meni?

Hotellin ranta Vietnamissa
Paahteinen sunnuntai-iltapäivä (Vietnamin Quy Nhonin Avani Resortilla) toi mieleen lapsuuden kultaiset, lämpimät, seikkailuntäyteiset kesät

Palmunlatva ja kookospähkinät

Mustavalkokuvassa lomalainen Vietnamissa

Lähikuvassa palmu

Iloinen lomalainen Vietnamissa
Muutos järkevämpään somen kulutukseen on muuttanut elämänlaatua paremmaksi heti!

Palmunlatvoja Vietnamin lomalla

Avani Quy Nhon Resort Spa Vietnamissa
Mitä jos lomaakin kehystää levottomuus? Ei kiva – aika järkevöittää somen käyttöä.

Linkitän tähän loppuun vielä serkkupoikabändin kappaleen, jota rakastan. Jotenkin sen tulkinnanvaraa antavat, jännät lyriikat mietityttävät.

PS. Kuuntele myös taannoinen Vainio & Rinnekangas -podcastin jakso someorjuudesta:

Facebook Comments
close