Jatkuva someloma kiitos! Miten saavuttaa tasapaino somessa elettävän elämän ja oikean elämän välillä?

Tunteet — 19.6.2018

Alkuhuomio! Artikkelin aihetta sivutaan myös tuoreimmassa Vainio & Rinnekangas -podcastissa, suuressa juhannuslähetyksessä. Kuuntele!

Herään kauniiseen aamuun. Hetki on aika lailla täydellinen: aurinko paistaa huoneeseen, lintujen kesäinen laulu ulkona. Saan aatoksen kirjoittaa joskus hetkistä ja mietin raaskinko rikkoa tämän onnen ja kirjoittaa pari muistiinpanoa ylös kännyn memoon. Kirjoitan. Muuten rupeaisi vaivaamaan, että unohdan aiheen – nykyään kun muistiin ei voi enää luottaa, siitä tuntuu tulevan hiljalleen evoluutiossa lyhyempi. Jotenkin siis kaiken levollisuuden on onnistunut kumoamaan yhtäkkiä levoton olo. Se on aika vakiintunut nykynormiolo; levottomuus.

Samanlainen levottomuuden tunne riivaa tilanteessa kuin tilanteessa. Tiedon ja ajatusten tulvaan tukahtuminen meinaa viedä ysärin kaltaisen hetken nautinnon lahjan. Täysi nauttiminen hetkestä on hirveän vaikeaa nykyään. Levottomuus vaanii joka käänteessä. Sitä että elää todistellaan Instassa – kaikki pitää raportoida. Tuntuu ettei muuten elämällä ole merkitystä; ilman sen ilmaisemista. Ehkä kun enää ei saada hyväksyntää livenä, haetaan sitä netin aalloilla – ja eihän sitä helposti saada sielläkään ja sitten ollaan onnettomia, kun ollaan kaikin puolin niin yksin. Mitenkä tässä näin nurinkurisesti on päässyt käymään? Huh, ei näin. Kuinka rauhoittaa sielut ja muuttaa tilanne?

Ehkä pitäisi suoda itsellemme “hetkessä elämisen oikeutus -todistus”. Oikeutus siihen, että me ihmiset saamme luvan ja rauhan vaan olla ja nauttia – ettei jostain hienosta jutusta ole heti semmoinen olo, että se pitää kuvata. Tai jos on se on pakko kuvata, kannattaa varmaan hoitaa se heti alta pois, että sitten voi keskittyä olemaan täysin läsnä ja onnellinen. (Läsnäololla ja onnen täyttymisellä on suoraanverrannollinen suhde, kirjoitan joskus lisää siitä.) Kannattaa kuitenkin muistaa, että kukaan muu ei saa niistä hetkistäsi niin paljon irti kuin sinä voit saada – jos vain olet vastaanottavainen. Nuo hetkesi eivät merkkaa kenellekään muulle kyseisen hetken ulkopuoliselle niin paljoa – itse asiassa tuskin merkkaavat yhtään mitään.

Yksi sivuston alla rullaavista Whattawowword-sitaateistani kuuluu “Muista aina kiikkustuoli; ettet elä nyt yhtään vähemmän kuin siinä ollessasi.” Tämä meidän on ehdotonta tiedostaa nyt eikä sitten kun elämä on jo eletty. Siksi suosittelenkin kaikkia tarkkailemaan omaa somen kulutustaan ja varomaan huomaamatonta tapariippuvuutta.

Itse käsitän somen puhtaasti “työkaluna”. Ennen WWW:tä ehdin olla Instassa vain hetken ja päivitin hyvin harvakseltaan. En todellakaan nytkään haluaisi elää fyysistä, konkreettista elämääni netissä. Haasteita on jatkuvasti, sillä sitä havaitsee käyttävänsä huomaamattaan liikaa aikaa automaattisesti somea kurkatessa ja tietty myös koneella kököttäessä aina jotain tulevaa rakentamassa. Haeskelen vielä tasapainoa, ja yritän saada toteutumaan edelleen myös ehdottoman linjan etten katsoisi somea muuta kun silloin samalla, kun päivitän sinne jotain. Ei ole ollut helppoa, kun käsi hakeutuu vahingossa laitteelle. Mutta haluan muuttaa tätä, sillä haluan, että teen kaikkeni tässä ja nyt – eli että elän tyytyväisenä ja onnellisena hetkessä. Luonto on minulle se juttu. Haluan takaisin luontoon. Ja kaikkiin muihin hetkiin – niin kuin kultaisella ysärillä ja vielä 2000-luvulla ne olivat osa meitä! Elämä oli kevyempää. Kavereidenkin kanssa elettiin aitoa elämää ja pidettiin hauskaa livenä. Kavereiden kanssa nähdessä minulla on nytkin se periaate, etten selaa kännykkää.

Eihän siinä ole mitään järkeä! Roikkua ja kuluttaa elämää somessa. On aivan hullua katsoa Naisyrittäjät-ryhmässäkin, kun koko ajan tehdään kimpassa tykkäysketjuja, sen vuoksi että jokin numero kasvaa – mutta aito kiinnostus tai sitoutuminen asiaan on nolla. Vähäsen vaan kahjoa tämä aika.

Siis oikein järjellä jos antautuu miettimään, ei kannata hirveästi tuhlata aikaansa saati orjauttaa itseään somelle. Määritä omat sääntösi, jos se meinaa hallita liikaa. Määritä kesälomaa ja muutenkin vapaata somesta. Olen mieluummin koukussa kesään – yritän muistaa nyt tämän! Mikä sinulla on tilanne? Elätkö silleen, ettei elämättömyys kaduta kiikkustuolissa?

kiikkutuoli, rocking chair laguna bacalar
“Muista aina kiikkustuoli; ettet elä nyt yhtään vähemmän kuin siinä ollessasi.” Papi on samaa mieltä, räyh!
Facebook Comments
close