Je Suis Charlie – absurdi maapallo

Tunteet — 8.1.2015

Onhan tämä tämmöistä. Sitä yrittää rakentaa hekumallista, positiivista fiilistä elellä, ja sitten taas paukkuraudat soivat ja maailman alituinen pahuus iskee taas totaalisesti vasten joka aistia, joka kanavalla. Ja milläpä sitä korjaamaan. Terrorismi maailmassa on ja pysyy. Maailmassa syleilevä, kaikkivoipa rakkaus on hieno idea, mutta jää leikepöydälle. Koska leike- tai piirustuspöydältä ulos lähteneet tuotokset voivat tappaa.

Yläkerran herran ihmisille suoma moraali on ehkä ollut heikoin lenkki koko luomakunnassamme. Se on hienoa, että meistä on tehty itse ajattelevaisia olentoja, mutta kun joidenkin kapasiteetti on maanmadon tasolla, niin… No madonreikiähän ja mätäähän siinä on pallo pullollaan. Diktaattorit eivät siedä palautetta, kritiikkiä systeemejä kohtaan, kaikki osuu omille palleille. Tätä näkee omassakin elämässä, ihan työelämässä pyöriessä, mutta sen säälittävyys korostuu tällaisissa tapauksissa.

Itse asiassa, ikävän hassu sattuma; olen juuri nyt samaan aikaa lueskellut kirjaa koraanin opiskelusta. Se on mielenkiintoista, kuinka uskonto voi sekoittaa mieliä ja päitä. Niin moninaisia tulkintoja, niin ahdistuneita tapauksia. Mikä on aika pelottavaa. Mutta kuinkahan maailma olisi erilainen ilman uskontoa, niin kuin Lennon utopistisesti mietiskeli. Kyllä minä uskon, että on jotain suurempaa, kyllähän sen näkee kun katsoo ympärilleen – mutta kyllä minä nyt perkele uskon ettei meitä kaikkia olisi tänne luotu, jos meitä ei olisi tänne tasavertaisesti tarkoitettu.

Siksi onkin niin pirun surullista, että tästä ne eriarvoisuudet saa vielä lisää sitä (toisen ihmisten paheen: ahneuden vuoksi) kauan kiisteltyä öljyä pesään. Kun nuo selvästikin ei-järjeltään-maalaiset vierailijat käyvät Pariisin retkellään, tuovatpa he tuliaisiksi paskaa heidän ryhmälleen ja sille kovasti suojellulle uskonnolleen. Syväroutaa ja lisää erottelua.

Tuntui pahalta. Juuri kun olin tästä koraanikirjastani lukenut myöskin naisten vaimentamisesta: kuinka heidän vältellään opiskelemasta, sillä kirjat tekevät naisista teräväkielisiä. Parempi jalkavaimona. Niin sitten saan vielä kammoksua toiselle itselle läheiselle ryhmälle, luoville artisteille, tapahtuvasta suunteippauksesta ja teilaamisesta.

Voi maailmapolo. Illalla vielä pikkulauantain synkäksi ekstra viihteeksi satuin katsomaan dokumentin Amazonin alueen Perun kokkeliviljelmistä. Ei ollut rapoiset oltavat sielläkään. Huumekartellien valtaamissa viidakkoisissa hökkelikylissä ihmisillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Viljelet kokaa ja elät pelossa, tai et viljele kokaa ja elät pelossa. Valintaa ehkä helpotti rakkaus lähimmäisiä kohtaan: jos halusit saada sapuskaa ja koulutuksen lapsillesi, viljelette koko perhe iloisesti yhdessä. Mutta jos se kuuluisa ja ei aina niin helpoksi tehty moraali tulee vastaan, elätte täydessä köyhyydessä ja odotatte vielä kaiken lisäksi milloin teille tulee viimeinen vieras, kartelli, kylään. Kummanko valitsisit? Vai valitsetko oman paikkasi kokkelibileissä, joissa suurin first world problem on yliannostus?

Facebook Comments
close