Mielestäni ehkä yksi mieltä ja silmiä avaavin lause elämässä on tämän postin iso otsikko: ”Olet vastuussa omasta elämästäsi.” Niinkin hienoista somekanavista kuin Reddit voi poimia tällaisia oivalluksia. Kanavassa ”Get disciplined” oli keväällä varsin mainio keskustelu.
Nimimerkki edthehamstuh oli kirjoittanut tyhjentävän neuvon, suomennettuna se meni näin: Olet vastuussa omasta elämästäsi. Ottamalla vastuuta, annat itsellesi mahdollisuuden muutokseen. Katso alkuperäinen posti tästä.
Tämän otsikkonsa alle sama nimimerkki kirjoitti siitä, kuinka jokainen on vastuussa omista ongelmistaan. Kaikkiin ongelmiinsa ei ole välttämättä itse tai yksin ”syyllinen”, mutta kaikkien ongelmien kohdalla on kuitenkin itse vastuussa: miten toimii niiden ratkaisemiseksi? Kun ottaa vastuun kaikesta mistä ei pidä elämässään – jonkun ärsyttävyydestä, siitä ettei pysty keskittymään, jatkuvasta kiireestään jne. – huomaa mahdollisuuden: ehkä jotain voisi ja pitäisi tehdä asialle! Kirjoittaja ehdottaakin unohtamaan niin sanotun uhrikortin pelaamisen ja käskee tekemään jotain asioille. Muiden tai itsensä syyttelemisen linjalle lähteminen on hänen mukaansa pelkkää ajan ja energian haaskausta. Ongelmat ovat olemassa siitä huolimatta ”kenen vika” ne ovat. Ainut miten niistä pääsee on ottamalla vastuun siitä, että tekee asioille jotakin.
Hyvä kysymys siis kuuluukin: mitä sinä teet ongelmasi ratkaisemiseksi? Tätä on hyvä pysähtyä miettimään säännöllisin väliajoin varmasti itse kunkin.
Minun yleisiä ongelmia ovat muun muassa, että olen lopen kyllästynyt niin monesti toteamaani ”vastausprosentti nollaan”, josta olenkin kirjoittanut joskus. Liian usein koen etteivät asiat etene, koska olen pakostakin riippuvainen muista mutten saa muista otetta. Bullshit – vaihda strategiaa! Monesti koen, että olen yksinäni ongelmieni kanssa ja maailma vyöryy päälle synkkyydellään – bullshit, soita, sosialisoi, vaihda kuulumisia! Ei kai ihmisten tarvitse olla niin pirun yksin haasteidensa kanssa kuin olemme tänä päivänä. Vertaistuki kunniaan. Ei kai taakan jakaminen ole muiden kuormittamista vaan yhdessä jaksamista ja selviytymistä? Ja näin edelleen… on loppujen lopuksi kai paljon asioita, mitä voi itse tehdä.
Siltikin tämän vastuulauseen yksinkertaisuudesta voi olla montaa mieltä. Välillä sitä tekee kyllä ihan kaikkensa, muttei muutosta tapahdu. (On esimerkiksi fiilis ettei tule kuulluksi, nähdyksi, ymmärretyksi millään tavalla.) Kirjoittaja myöntää, että tällaistakin tapahtuu – ja silloin ei kai auta kuin odottaa ja uskoa, että palikat loksahtavat joskus kohdilleen.
Jonkun kommenttiketjulaisen tuskastellassa väsymystään kakkaan ”I’m so tired of dealing with shit though” neuvonantaja ymmärtää ja täsmentää ettei taakalleen pitäisi ottaa ongelmia, jotka eivät ole omia ongelmia: ”Not my circus, not my monkeys” onkin aika huojentava kiteytys. Neuvojan mukaan on kyllä mahdollista, että taustalla on piileviä ongelmia, jotka aiheuttavat kaiken kakan – ja jos fiksaa probleemat, kakkakin fiksaantuu. TAIKKA sitten ehkä kakan voi jollakin automaatiolla sivuuttaa tai antaa jonkun muun hoitaa sen TAIKKA sitten puhutaan liian isosta paskaloodasta ja se pitää heivata heleskutarallaan.
Mikä ongelma onkaan, on aika joko ratkaista tai unohtaa se.
Kevenikö taakka?
Thank you Reddit ja nikki edthehamstuh.
Kliseisesti: Be the change you wanna see!
Jälkilöyly
Bisnesguru Gary Vaynerchuck vaahtoaa somessa aina suu sylkien. Myös hänen selvä näkemyksensä vastuusta tuli vastaan LinkedInissä vastikään. Gary on kyllä oikeassa siinä, että on ainutlaatuista olla edes elossa: hän paatostaa, että todennäköisyys on 400 biljoonan suhde yhteen! Todennäköisempää olisi kuulemma voittaa lottopotti monta kertaa elämänsä aikana. Joten miksi mennä poissa totaltaan pienistä ja miksi valittaa. Meillä on yksi mahdollisuus tehdä mitä haluamme. Own it ja sitten alkaa tapahtua, sanoo Gary.
Yritetään muistaa tämänkin.
