Indonesia muutti makuni!

Tunteet — 2.7.2018

Aina siihen asti elämääni luonnollisesti aterioissa toistunut lihansyönti alkoi mietityttää ensi kerran Cowspiracy-dokumentin katsottuani. Aiheesta kirjoitin reilu kaksi vuotta sitten. Tuota herättelevää Leonardo DiCaprion tuottamaa kohudokkaria ennen en ollut osannut oikein edes ajatella saati kyseenalaistaa lihaa lautasellani. Olihan se mötköttänyt siinä aina pienestä pitäen. Lihanjalostuksen epäekologisuus, eli järjetön vaikutus ilmastonmuutokseen, alkoi ihan ensiksi ahdistaa. Ja sitten tietenkin jatkuvasti pahenevat eläinten elinolosuhteet ja epäeettinen massajalostus.

Tuosta alkoi hiljainen tutkiskelun tie – nyt voisin kutsua sitä kala- ja kasvisruokapoluksi, sillä sille tielle olen päätynyt. Viimeiset suuret käänteet tapahtuivat tänä keväänä – Indonesian vaikutuksesta. Jo aikaisemmin lihan (etenkin naudan ja possun mutta myös kanan) ostaminen kotiin oli alkanut jäädä. Ravintoloissa saatoin kuitenkin syödä tai kotiin tilata vielä normaalisti noita liharuokia; silloin kun pystyi luottamaan niiden hyvään alkuperään, että ne olisivat reiluista oloista tahi lähiruokaa. Kotona lihaan ei huvittanut oikein enää itse koskea.

bali polku riisipellolla, rice paddy field path in canggu
Viime vuoteni ovat olleet yhtä kasvisruokapolkua

Vielä Etelä-Korean olympialaisissa tänä keväänä maiskuttelin ravintoloissa suht tyytyväisenä maalle ominaisia liharuokia. Sitten päädyimme Indonesiaan ja kaikki muuttui.

Voisin nimittää Indonesiaa suorastaan kasvisruuan luvatuksi maaksi. Siellä hurmaannuin! Se kaikki ihana ruoka mitä siellä on saatavalla oli puhdasta ruokaa ja puhdasta ensirakkautta! Herkullisten vegaaniruokien määrä ja valikoima, esim. Balilla ja Lombokissa joissa olimme, on jotain ihan uskomatonta. En ollut koskaan tajunnut, että niin paljon hyvää vaihtelua voisi löytyä kasvispohjalta. Indonesialaisten raaka-aineet olivat prikulleen kohdillaan – asuvathan he viidakon keskellä muutenkin. Trooppinen ilmasto antaa paljon hyvää. Aivan mahtavaa vegeruokaa sai siis joka puolelta – mutta yhdeksi suosikikseni nousi ehdottomasti Canggussa sijaitseva Shady Shack, jossa viisieurosella sai mahtavan lounaskulhon ja raikkaan, ihanan juoman. Se oli mieletön mesta! Shady Shackiin on ikävä nytkin, kun tätä tekstiä nälissäni lounasaikaan rustaan. Indonesian luonnollisesta vegeruokahaipista kertoo jotain, että siellä kokonaiset siistit illallisruokaravintolat ovat vegaaneja ja kokemus ihan sikahyvä. Ylipäänsä, kirjoitin reissussa tällaisen muistiinpanon: ”Ruoka on niin hyvää, että lounaalla ollessa miettii jo dinneriä.” Tämä lause kuvaa hyvin sitä syömisen ihanuutta mitä saarilla koin.

shady shack canggu

Kun olin Indonesiassa tajunnut, kuinka hyviä vege- ja kasvisruokavaihtoehtoja oikeastaan onkaan, olin aivan innossani siitä, jos tällainen syöminen voisi olla näin maukasta ja vielä näin helppoa! Toki nyt Suomessa olen painiskellut hiukan, sillä olen laiska kokki ja meillä ei täällä noin vaan saa kaikkia niitä upeita raaka-aineita – kuten jakkihedelmää (jack fruit), jota söin maittavissa jackfruit tacoissa. Ulkona – ainakaan lounasajan ulkopuolella – en täällä voi syödä liian usein, koska maamme on niin pirskuleen kallis. Kävin vastikään dinnerillä Helsingissä Yes yes yes -vegeravintolassa, joka jäi kyllä pahasti Indonesian antamien hehkutuksien varjoon: annoskoot olivat säälittävän pieniä ja hirveän hintaisia. Pahinta on tunne kun maksaa itsensä kipeäksi ja silti jää nälkä. (Kuulen mielelläni suosituksia huikeista vegemestoista!) Kotona yritän nyt yhä mukailla sopivan monipuolista ruokavaliota ja uusia kulmia siihen. Mutta sen huomaan, että maku on ihme vaan alkanut muuttua. Tämä ei ollut tarkoitus. Ajattelin, että voin jatkaa samaan malliin, syödä silloin tällöin ulkona vaikka pihvin (metsästys on kuitenkin mulle alkuperältään luonnollista), mutta nyt kun olen suurimmaksi osaksi syönyt kasvista ja kalaa, olen huomannut että lihat eivät oikein enää maistukaan. Kuluneina päivinä halloumburgerin tilatessani huomasin, että pirskules siinä olikin lihaa. No söin lihaa pitkästä aikaa ja huomasin vaan etten sen mausta enää oikein pidä ja etenkin kuinka lihan rasva jäi kitalakeen ja hampaiden pintaan. Tuolloin ymmärsin, mitä Maria Veitola tarkoitti jossakin haastattelussa, kun kertoi synttäreillään vahingossa syöneensä lihalasagnea ja sitten huomanneensa ”kalman” kitalaessa. Nyt ymmärsin tunteen.
Syömisessä näkyy siis täysin olevan tottumuksista kyse!

Kasviksen ja kalan lisäksi meikä syö tällä hetkellä kananmunia ja maitotuotteista juustoja. Olen juustomaakari, erikoisjuustojen – homeen ja vuohen jne. perään – niitä ei taida vege korvata. Ja sushista en vois luopua! Toivottavasti asia ei ole katastrofi ja ylikalastus pysyisi ruodussa. Pakkohan meidän jotain on kummiskin syödä! Ja ylipäänsä protskut ja ravinteet löytää ja syödä monipuolisesti. Poroa en ajatellut myöskään lopettaa; joskus silloin tällöin kun oikein hyvän käristyksen saa. Toivottavasti poro on yhä parasta eikä makutottomukseni ole muuttunut sen suhteen! Monia asioita olen myös oppinut syömään, vaikkapa sieniä entistä laajemmin. Mikä on muuten jonkin sienieliön kulutuksen ero ötökkään? Onhan se meille kuluttajille vähän raskasta, kun kaikesta vedetään haloota: onko vaikkapa tulevaisuuden ötökkätuotanto eettistä jne. Minusta pitäisi katsoa laajaa kokonaiskuvaa. Itse pyrin tosiaan edistämään syömistäni ympäristö- ja elinolosyistä: minulle lähtökohtana tottumusten muuttamisessa on ilmastonmuutoksen hillitseminen ja eläinten olot.

Uskon, että moni tykkäisi kasvisruuasta ja haluasi sitä enemmän ruokavalioonsa, kun saisi siitä mahtavia kokemuksia kuten minulla tuli vastaan. Tämä on taas jälleen yksi asia, jonka ajaminen ja kehittäminen minua täällä meidän maassa kiehtoo. Jos se olisi järkevää, rakentaisin Hit the Road Jack -nimisen jackfruit taco -konseptin Suomeen! No se ei valitettavasti oikein toimi, kun ne hedelmät jouduttaisiin kyysäämään kaukaa. On keksittävä jokin aines lähempää – vaikka sitten Suomen hitti nyhtis; on se hienoa kun kaupat nykyään tarjoavat vaihtoehtoja. Joka tapauksessa tänä kesänä ei grillimakkaroita minulle kiitos. Aloitin juuri muutenkin sellaisen puhtaan kokeilun, että miten saisin reenistä parhaat tulokset irti ilman vehniä yms. Onhan tässä syömisessään vielä kehittämistä, kun keittiössä olen idiootti, mutta kokeilen ja kehittelen! Miten sinä syöt, oletko kokeillut mitään uusia tuulia?

PS. Kuuntele tästä myös Vainio & Rinnekangas –podcast, jonka jakso sivuaa aihetta:

shady shack canggu bali, tyttö haistaa kukkaa, girl smells the flower
Shady Shackissa tuli nautittua luonnon mauista ja hajuista useammankin kerran
shady shack bowl canggu
Shady Shackin oikein täyttävät herkkubowlit Ganccussa, 5 euroa per ateria ja juoma

poutapilvet, bali sky

vegeruoka pachama gili air
Myös Gili Air tarjosi parastaan
gili meno drinkit rannalla, drinks in gili air lombok
Gili Menon rauhallinen hetki lounasta odotellessa
vegaani suklaamansikkakakku, vegan strawberry chocolate cake
Herkullinen vegaani jälkkäri Moksa-ravintolassa Ubudin liepeillä Sayanissa – tämä rafla oli tyylikäs myös illalla
ubud vegaani ruoka, vegan food in bali
Tämä oli aivan ihana paikka ruokineen riisipeltosettinkineen, Paddy Point Sayanissa
ubud tasapaino riisipellolla, balance in the rice paddy fields
Vielä on meikän syöminen tasapainottelua ja vaihtelevan herkullisen ravinnon hakemista, mutta kyllä se sieltä selkiytyy koko ajan!
Facebook Comments
close