Positiivisuuden perikuva – huippulumilautailija Rene Rinnekangas

”Rene menee vielä olympialaisiin!”

Jos alkaa laskea lumilaudalla neljävuotiaana, näytästää kovasti siltä, että menee vielä olympialaisiin. Näin minä ajattelin ja tuumasin jo vuosia sitten, kun serkkupoikani – 14 vuotta itseäni nuorempi – Rene Rinnekangas mini lumilautoineen oli söpö ihmettelyn aihe paikallisessa Salmetar-lehdessä Iisalmessa. Tuo oli ehkä eka Renestä tehty lehtiartikkeli – joten betsejä, kuinka paljon niitä onkaan ollut tähän päivään mennessä ja tulee vielä olemaan?

Nimi näkyy olevan enne tässä tapauksessa: Rinne-Rene! Mutta jo luodusta nimestä viis, uskon että nöyrää, leppoisaa, ystävällistä serkkuani suorastaan halutaan haastatella. Se nimittäin on niin, kuten legendatkin jo sanovat, että Renen seurassa on vaan niin hyvä olla. Ilo ja aurinkoinen hymy tarttuvat heti. Minun mielestäni tämä juippi onkin malliesimerkki koko Suomelle asenteessaan ja tavassaan olla. Siksi se tuntuukin pirun hienolta, että huomenna alkavissa Etelä-Korean talviolympialaisissa vasta 18-vuotias nuorukainen on edustamassa maatamme. Hän on ehkä paras jätkä tuomaan esiin positiivisen suomalaisen sisun, rehtiyden ja oman aidon itsensä.

Äärimmäinen elämänilo

Palataan ajassa taaksepäin. Se mistä positiivisuus, tyytyväisyys ja ilo kumpuavat on usein elämänviisautta ja kiitollisuutta. Kun Rene oli vastasyntynyt vauva, hänen isänsä, setäni Ape kaatui sukumme yrityksen pihamaalle ja kiidätettiin sairaalaan. Aivoinfarkti pysäytti tuolloin suurin piirtein ikäiseni nuoren miehen ja perheen yhtäkkiä – mutta vain toistaiseksi. Juuri Ape onkin ehkä esiesikuva positiivisuudesta ja esimerkki siitä mitä myönteinen tahdonvoima voi saada aikaan. Isä tiesi, että häntä tarvittiin vielä. Huolehtimaan yhdessä äiti Leenan kanssa perheen kahta poikaa laskureissuille ja kertomaan vitsejään, että pojista tulisi juuri niin iloisia epeleitä kuin hän itse on!

Rene lähtikin viereisen Paloskin rinteeseen heti – viitisen vuotta vanhempien veljensä Rikon ja serkku Nanetten – peräkanassa. Muistan, että pian koko perhe innostui ja keikkui laudalla! Minusta kovin hauskaa oli, että samaan aikaan kun epeli puuhasi lumella pelkäsi hän toista elementtiä, vettä! Rene tuli tappina uimakouluuni, huusi alussa suihkussakin, mutta sitten äkkiä poika hoksasi homman, innostui ja oppi uimaan kertaheitolla ja otti myös juoksevamman elementin haltuunsa.

Kun kerran jostain kunnolla innostuu, se innon voima on valtava. Rene otti lumilautailun haltuun jo aivan alusta ja intohimo lajiin sekä toistojen määrä ovat tehneet tehtävänsä. Tämän Rene kertoo itse, kun kysyn miltä tuntuu ponnistaa pieneltä, kahden mäen, Paloisvuorelta olympialaisrinteisiin:
”Periaatteessa aika hurjalta. Mutta mää veikkaan, että siitä on ollut itse asiassa pelkästään hyötyä, kun on saanut niin paljon toistoja päivässä.”
Rene kertoo myös innostuneensa kilpailusta matkan varrella. Ensin se ei napannut, mutta sitten tuli oivaltaminen: tämähän voikin olla hauskaa puuhaa, kun pitää rennon otteen.

Erikoislaatuinen elämäntyyli – alati maailmalla menevä lukiolainen

Ammattilautailulle otollinen juttuhan on myös kotikaupungin läheinen sijainti Vuokatin urheilulukioon, jossa Rene opiskelee lumilautailulinjalla nyt nuorena miehenä – siis sen minkä ennättää maailman kisareissuiltaan ja joukkueleireiltään. Onneksi tällainen koulu on menemisiä varten ja suhtautuu hyvin siihen, ettei Rene paljon koulunpenkkiä kuluta. Reissu-Reiska yrittää pysyä mukana vähän kirjoja tien päällä tai taivailla raottamalla ja pyristelemällä kahta kauheammin Kainuussa ollessaan.

Koulun ja ammattilumilautailun lisäksihän ovat sitten vielä oman lautailuporukan 292 CREW:n katuvideoiden kuvaushommat, skeittaus ja levytyssopimuksen omistava bändi! Kyllä, sellainenkin piti vielä menevän luontoisten, vilkkaiden serkkupoikain laittaa pystyyn viime vuonna, kun veli Riko kämppiksineen teki vähän niin kuin vahingossa Kätfishin ekan nimikkosinkun. Ysärihittikone Aikakoneesta tuttu levy-yhtiöpamppu Maki Kolehmainen kuuli Tinderistä kertovan biisin ohi kulkiessaan, kun poikien kaveri Kalle harjoittelussa ollessaan miksasi biisiä Helsingin studiolla. Siitä kaikki totinen hauskuus (”läpällä ja tosissaan” – kuten bändi tekemisensä muotoilee) lähti ja pian Kätfishillä olikin oma talli! Luonnollisesti Rene ei ehdi olla ihan aina menossa mukana – bändin keikoilla hänellä on tarvittaessa tuuraaja. Ehkäpä siksi Rene on hupsusti basson takana, vaikka oikeasti hänen yksi harrastuksensa lisää on kitaransoitto.

Luovuus näkyy tekemisessä – tietämättään karismaattinen!

Kätfishin musiikkivideolla Turistina Hesassa muun ryhmän kanssa talsiessaan Rene iskee silmää ja soittaa bassoa Kehä kolmosen ulkopuolella kieli poskella – ja kaikki tämä näyttää hyvin luonnolliselta. Luulen, että karisma on tätä. Rene loistaa edes sitä tiedostamattaan. Luontaiset esiintymislahjat ovat hallussa luovan perheen kuopuksella: jos isä on vitsiniekka, äiti näyttelee parhaillaan Katri Helenan roolia teatterissa ja veli tekee mitä luovempia biisisanoituksia, ei tämä kaveri jää huonommaksi.

Oma uniikki tyyli näkyy myös laskemisessa. Lumilautailupiireissä ympäri maailman on kiinnitetty huomiota junnutulokas Rinnekankaaseen. Vastikään joku kuukausi takaperin Rene voitti arvostetun Dew Tour -kutsukilpailun pipekisan, ja hänen laskunsa kommentaattorivideokin on hauskuutusta herättävä. Jenkkiselostajat käyvät läpi Renen laskua kunnes eivät heti pian edes tiedä mitä kertoa. ”I need to look that again”, toinen sanoo kertausta vailla, että pysyisi epelin perässä.

Myös kansainvälisen Onboard Magazinen Vuoden eurooppalaiset laskijat -artikkelissa kiitellään reilusti kohdillaan olevan asenteen lisäksi Renen hauskaa tyyliä ja ettei kaveri pelkää koskaan heittäytyä luovaksi. Kyseisessä jutussa ulkomaalaisia lajin tähtikehujia riittää – ja tottapahan se on, Renen uniikkiuden näkee paitsi katulaskemisessa, kisamäissä, haastatteluissa, palkintopallilla kuin hänen Instagramissaankin.

Poikamies – Renen hurmaava nimitys rennon lajin sisällä

JR Rinnekangas, Monsieur Rene, Poikamies! Kaikissa äskettäin mainituissa kanavissa rakkaaseen serkkuun törmää monilla nimillä. Yksi kiinnostusta mahdollisen tyttöfaniklubin korvissa herättävä on varmastikin juuri Poikamies. No selvästikin se kertoo, että tässä nuoressa miehessä on vielä tavoittelemisen saumaa, mutta mistä kummasta nikki oikein tulee? ”No siitä, että poikamiehiä ollaan – tytöt soitelkee!” Rene sanoo, nauraa ja jatkaa: ”Mutta joo se varmaan lähti ehkä siitä, kun joskus Vappulounaalla tuli puhheeks, että perhana sinä oot 13 ja vieläkin poikamiehenä. Isä on yrittänyt opettaa, että heti naisten perrään, mutta eih, ei millään. Ehkä se on jostakin tuommosesta lähtenyt.”

Hauskat nimet ja jutut lumilautailijoiden keskuudessa voi uskoa. Meininki lajin sisällä näyttää niin rennolta ja hyväntuuliselta. Kuinka tämä porukka voi erottua edukseen tällaisella ryhmähengellä ja toistensa kannustamisella? Mikä on homman nimi, minä ihmettelen ja kyselen Reneltä. ”Laji, vaikka urheilulaji onkin, ei ehkä oo ihan niin kilpailuhenkinen. Että siinä kumminkin vaikka toisia vastaan kilpaillaan, niin paljon vietetään myös toisten kanssa aikaa ja lasketaan yhessä. Siinähän se idea onkin, että mennään kavereitten kanssa tuonne laskemaan ja pidetään hauskaa. Veikkaan, että sitä kautta sitten tullee, että ei oo vaan se oma suoritus se tärkein homma vaan se yhteinen hauskanpito.”

Ilo on ollut nähdä myös minkälaista kannustusta Rene on saanut aina myös kotikaupungissa Iisalmessa. Tukemassa ei ole ollut ainoastaan lähipiiri vaan koko savolaisilla lastattu kaupunki. Kesäisin kun olen käynyt skeittikisoja katsomassa on ollut ihana huomata paitsi lasten myös vanhempienkin jätkien tsemppaukset – ja se että poikkeuksellisen lahjakkuuden on huomannut moni ja halunnut saattaa sen maailmalle. Meistä niin moni tulee seuraamaan olympialaiskisoja hengessä mukana eläen ja savopojasta ylpeänä – jopa torille menoa kärkkyen. Se oiskin varmasti siistiä, kylpeä Iisalmessa Pissapojan kuppeessa, haha!

Hei Piiroinen ja Korpi! Seuraavaksi tulee Rinnekangas!

Lopetellaan tosiaan vielä siihen, että olen jauhanut maailman tappiin, että Rene menee olympialaisiin – kuten myös kuorruttanut Face-seinäni postauksilla positiivisuuden esikuvastani. Viitisen vuotta takaperin tapahtui myös kesäterassilla Helsingin Mattolaiturilla tilanne, kun pääsin hehkuttamaan Reneä Peetu Piiroiselle ja Janne Korvelle: ”Sieltä tulee semmoinen kuin Rene Rinnekangas, kovalla vauhdilla, kattokaa vaan. Laittakaa nimi mieleen.” Nyt Rinnekangas, Piiroinen ja Korpi ja muut hienot suomilautailijat laskevat yhdessä Pyeongchangissa – ja meikäläinen on tietty kaikkien näiden vuosien valmistautumisen jälkeen kärppänä paikalla kannustamassa Renen vanhempien, Matin ja Antin kanssa. Rene kisaa nyt heti olympialaisten starttiviikonloppuna Slopestylessä ja vika viikolla Big Airissa. Toivotaan itse aurinkoprinssi Rene Aaronille hyviä laskuja! Tehköön hän samalla mallilla kuin mahtavalla Lillehammerin junnuolympialaisten haastatteluvideolla pronssimitalin jälkeen kertoo tehneensä: ”Niinku isä sano, että niinku sulalla vetelis – niin kyllähän se näin mennee, että sillä saatiin rani pystyyn, kiitos.” Ai että, legendaarista settiä…

Älä seuraa valkoista kania vaan näitä housuja – niin ihmeitä tapahtuu

Paloskilla joulun aikaan kuvatessamme sanoin Renelle, että jäbä on tietämättään nero. Rene pitää niin usein jalassaan samoja, silmissäni jo tavaramerkiksi muodostuneita beigejä – kuulemma ihan likaisia – housuja, joissa on ruskeat paikat polvien kohdalla. ”Ne ovat Rene Rinnekangas -brändätyt housut, pidä ne aina kuin mahdollista jalassa. Joo ei mitään pesujakaan!” sanoin epelille. Rene näkyy aika monissa laskuvideoissa niin suomalaisten kollegoidensa kanssa viuhtoessaan kuin muun maan starojen klipeissä – ja on niin helppo aina bongata nuo housut ja tuntea missä poika menee. Ellei sitä jo siitä omasta kuuluisasta tyylistään ala tunnistaa tai vähintäänkin iloisesta virneestä naamalla! Siitä ”stoked” tai ”pumped” ilmeestä, jos lajin fiilissanastoa käytetään…

Voi olla, että olympialaisissa ovat aivan omat housunsa, mutta housut ku housut, ihmetemppuja tapahtuu! Seuraa siis tämän kaverin uraa ja vippaa energiaa hänen valoisuudestaan. Toivottavasti hän voi olla esikuva paitsi minulle myös monelle muulle suomalaiselle.

Katso myös yllä oleva Renen haastatteluvideo, ellet jo katsonut – siinä on vielä omat höpötyksensä. Raporttia myös olympialaisista tulossa. Seuraa Whattawowworldin Instaa, niin et jää olympialaismeiningistä paitsi.

Henkilökuvat Renestä: Anni Hartikainen aka @anni.jpeg (Anni kuvasi myös videon) Kiitos!
Kiitos myös Antille, joka auttoi minua videon tekstityksien kanssa.
PS. Juttu on suurella sydämellä ja isolla työllä tehty, eli saa jakaa, kiitti!

Whattawowperson on toistuva juttusarja, jossa annan arvonimen tässä maailmassa esimerkillisesti elävälle, arvostamalleni, mahtavalle tyypille! Samalla kerron lyhyesti hänen tarinansa.