Unimaassa Milford Soundissa

Whattawow — 12.9.2015

Whattawowmemory: Unimaassa Milford Soundissa

Voin tuntea vierailleeni unimaassa varsinaisten uneskeluiden ulkopuolella. Muistan kun se jäi taakse. Ilta alkoi hämärtyä ja bussi taittoi paluumatkaa synkistyvien vuorien laaksossa. Tuntui, ettei takana ollut normaali kirkas päivä, vaan se oli mennyt vähän udussa, niin kuin surrealistisissa elokuvissa. The Cranberriesin Dreams alkoi kuulua radiosta, ja ajattelin todella vierailleeni unimaailmassa.

Milford Sound tuntui todella vahvasti siltä – tämä mahdollisimman eristyksissä oleva maailmankolkka ja erityinen, omituinen, sumuinen, hiljainen paikka Uuden-Seelannin lounaassa. Täytyin ihastuksesta, kun saavuin. Kun vene kuljetti uskomattomassa vuonolaaksossa huokailin minulle uutta, usvaista ja kaikessa rauhassa soljuvaa luonnonnäkymää. Kaikkialla on vesiputouksia, satoja putouksia, kapeita ja leveitä, jotka laskevat tuhannen metrin pituuksissa puhdasta vettä alas delfiinien, hylkeiden, pingviinien ja valaidenkin kirmattavaksi. Nämä unihahmot viihtyvät turvallisen mahtavien jyrkkäseinäisten vuonokallioiden märissä suojissa. Voi oikeastaan sanoa, että on lottovoittotodennäköisyys nähdä Milford Sound sateetta. Eikä se tuntuisi enää unelta. Ensimmäistä kertaa ikinä minä retkahdin sateeseen.

CIMG5102_2

CIMG5103_2

CIMG5144_2

CIMG5109_2

CIMG5137_2

CIMG5140_uus

CIMG5147_2

Whattawowmemory on toistuva juttusarja, johon vangitsen vahvimmat reissun päällä kokemani tunnetilat, jotka tulen muistamaan aina. Liitän mukaan myös erityisen kappaleen, joka vie aina uudestaan tähän hetkeen.

Facebook Comments
close