Heti hypetettyäni rakkauttani Kambodzaa kohtaan kerrotaan samaan syssyyn sen ihanista saarista. Menin kolmelle ja tässä tunnelmia niiltä. Monet suomalaiset menevät Thaimaahan, mutta miksi pelkästään sinne kun on paljon spessumpaakin saarta tarjolla!
Koh Rong
No Koh Rong alkaa jo pikkuhiljaa olla ”rysäsaari” muttei ollenkaan paha sellainen! Saavuin saarelle lauantaina, paistattelin päiväni ja alkuillan pippaloin kevyesti. Seuraavana aamuna lähdin. Tänne ihmisiä tulee siis lautallisia useampi kerta päivässä, mutta yllätyksekseni tämä vielä meni! Vaikka pääranta Koh Touch on rakennettu vieriviereen kahviloita ja ravintoloita, minusta niissä oli kuitenkin hyvä meininki ja viihtyisä tyyli. Tämä ranta jopa hiljeni illalla jo kahteentoista mennessä! Ainakin tuona iltana. Joku sanoi, että joka ilta isot bileet järjestetään vaihtelevassa paikassa. Nyt ne käsittivät teknomusiikkia jossakin ja sellaisiinhan minä en astu varpaallani.
Varmasti olisi Koh Rongiltakin löytynyt tilaa, väljyyttä ja hienoa rantaa, mutta ajettelin että päivä riitti minulle ja lähdin etsimään täydellistä rantaa naapuri- Koh Rong Samloemin saarelta, josta olin kuullut paljon houkuttavaa!
Venematkalla Koh Rong Samloemille ensiksi luulin että meidät kidnapattiin! Pysähdyimme nimittäin yllättäen autioon lahteen ja oli pieni kysymysmerkkitilanne. Sitten kuitenkin kuulin, että veneäijät antoivat meille mahdollisuuden mennä snorklaamaan ja tsekkaamaan korallit! Miksipäs ei! Joskus kambodzalainen epämääräinen aikataulu oli jopa huikeaa.
Koh Rong Samloem
(paras -shh salaisuus- saari)
Heti kun saari kimalteli verkkokalvollani tiesin lipuvani onnellisuuteen. Paratiisi pitkällä hienohiekkaisella rannalla kuorrutettuna ja sitä ympäröi aivan kertakaikkisen turkoosi/vaaleansininen vesi. Eikä rannalla näkynyt paljoa ihmisiä. Siellä oli lääniä.
Koh Rong Samloem on hyvin rauhaisa – aivan eri planeetalta verrattuna isoveljeensä – VIELÄ. Ei hiiskuta siitä liiemmin. Onni onnettomuudessa, että tämän blogin löytävät vielä sen verran harvat ja valitut, ettette mene kusemaan tuota saarta. Heh, joka tapauksessa, Koh Rong Samloem on myös vähemmän kehittynyt. Aina ei ole takeita vedestä suihkussa, etenkin jos jotkut turistisiat ovat jääneet laulamaan suihkuun. Kuten eräs tapaamani paikallinen sanoi: ”Paratiisilta ei voi olettaa viiden tähden resortteja.” Tämä oli niin totta! Ei paratiiseissa ole resortteja vaan pieni volyymi. (Olipa tämä myös vähän kalliimpi; kaljamittarilla Koh Rongin dollarin sijaan oluttölkki maksoi ravintelissa 1,5 Usan dollaria. Mitä ryöstöä hah!) Ajattelin iloa ja onnea siitä, että tälläisiä paikkoja vielä löytää – joskus se on vaikeaa.
Ihanan rannan lisäksi Koh Rong Samloemin oli vehreää viidakkoa, jossa tein pienen myöhäisen iltapäivän samoilun. Viidakko tuoksui ihanalle ja siellä kuului jänniä ääniä. Menin saaren toiselle puolelle katsomaan osittaista auringonlaskua. Kun tarvoin viidakon läpi taas yksikseni takaisin, alkoi jo pimetä. Se oli vielä jännittävämpää, eläimet alkoivat äännellä vielä kovempaa ja lepakot melkein törmäilivät meikäläiseen. Hauskaa, ja hyviä muistoja!
Koh Ta Kiev
Kun hyppäsin henkilökohtaiseen paattiini tunteroisen matkalle kohti Koh Ta Kieviä nautiskelin! Hengittelin syvää ja ihailin vaan maailmaa. Oli nimittäin sellainen upea sinen ja vihreän kontrasti matkamaisemissa merta ja sitä asuttavia, vihreitä saaria katsellessa. Rakastan veneretken kesäistä fiilistä, se saa aina rennon veteläksi. Mietin myöskin, että yksi maapallon kauneimpia näkyjä on kun aurinko tekee sillan mereen. Auringonsilta – tuo kimmeltävä aarre ja maanpäällinen rikkaus, johon kuka tahansa voi sukeltaa! Oi joi.
Sitten pääsin kohteeseen ja naaaaah! Siltä seisomalta fiilis lössähti. Olin buukannut viimeiseksi Kambodzan saarirentoutumispäivikseni oman bungalowin, mutta punkkaamani majoituksen tyypit olivat ryssineet ja piti tyytymäni dormiin. Muutenkin henkilökunta ei tehnyt mulle yhtään kotoisaa oloa mutten en antanut sen häiritä. Vaikka erityisherkällehän tällainen aiheuttaa ponnisteluja hah! Joka tapauksessa mulla oli vain kaksi yötä paikassa niin parhaani mukaan ihailin jokaista ylläni pyrähtelevää sudenkorentoa, nautin ajasta ilman internettiä ja jopa kettumaiset hiekkakärpäset huvittivat minua kun huidoin niitä illan laskiessa sätkynuken lailla tiehensä.
Majapaikka rantoineen oli persoonallinen ja lököily riippumatossa yhtä hienoa kun aina. Vaikka paikka nimessäänkin korosti koralleja, olivat ne harmaantuneita. Tässä paikassa uiminen oli myös vaikeaa, koska oli niin matalaa. Kerran osuin vahingossa merisiiliin! Ikävä sille ja mulle, ja ei ihme kun korallit paskana. Minä olin myös paskana ja olen aina silloin, kun joku pyytää levittämään aurinkorasvaa selkäänsä. Se on iljettävää! Mikseivät ihmiset venyttele, jotta pystyisivät rasvaamaan oman selkänsä! Saatan vahingossa friikata tälläisista ihmiskohtaamisista – ja vaikka olen sosiaalinen, nautin tosi paljon omasta ajastani ja tämä paikka oli semmoinen ihme veljeilymesta – syötiinkin yhdessä. Hahaa, älkää ottako minua liian vakavasti.
Vika iltani Kambodzan saarilla oli mahtava. Happy hour:in tullen tilasin Cuba Libren ja siemailin sitä mahtavan värisen taivaan ja auringonlaskun maalautuessa valkokankaalle. Illan hämärryttyä kuuntelin hienoa livemusaa – myös saksofonia, joka on ystävääni lainatakseni seksikkäin soitin ikinä – ja katselin yhä vahvistuvaa tähtitaivasta. Taas jälleen ajattelin, että elämä on aika nannaa.
Huomio!
Mielestäni ei ole syytä viettää aikaa/öitä Sihanoukvillessä, josta laivat näille saarille lähtevät. Siellä et sitten löydä rauhaa! Odottelin vain siellä muutaman tunnin ja rannan kaupustelijat tyrkyttivät koko tämän ajan hierontaa tai kynsienlakkausta. Kaikkienhan sitä leipänsä pitää tienata, mutta ei on ei, ja pitäisi riittää kerran.
