Näillä näppäimin viime vuonna menin piipahtamaan Islannissa. Se oli omituinen pikku retki, koska se maa on tosi omituinen. Siis hyvällä tavalla! Islanti on todella omalaatuinen, erityinen, uniikki. En ollut käynyt vastaavassa paikassa aikaisemmin. Jo ländääminen maahan jäi ikuajoiksi mieleen. Aurinko paistoi täydellä kirkkaudella peitellen alleen kaiken sen jään ja lumen, mitä näkyi allamme suurina kentällisinä. Hienosta laskusta käynnistyi pidennetty viikonloppu, jonka aikana emme ehtineet Reykjavikia pidemmälle, mutta hauskaa oli sielläkin! Tuli se tunne, että täytyy palata johonkin toiseen vuodenaikaan. Ottaa vaikka paku alle ja tehdä pieni kierros Islannin maanteillä. Joka tapauksessa, tällaisena mulla jäi hullunkurinen Islanti mieleen eka reissulta!
Hevoset määräävät Islannissa
Kyllä, sellainen kyltti olisi voinut olla lentokentälle/maahan saavuttaessa. Koska täällä sillä on hevonpaskankin väliä, mikä koni täällä kykkii. Islannissa on onnistuttu jo tuhannen vuoden ajan säilyttämään sama puhdas islanninhevosrotu, pitkälti sen säännön ansiosta, että maahan ei saa tuoda muita hevosia eikä edes takaisin sieltä ulos vietyä islantilaista. Se on tarkkaa peliä, mutta puhtaimmilla säännöillä kuin koskaan! Tää olisi hyvä periaate myös dopingiin ja urheilijoille; ei ole vierasperäisten ottamista ja jos lähdet sille linjalle, niin ei ole koskaan tulemista takaisin!
Islantilaisten sairas huumorintaju
Vain islantilaiset nauravat sille, että turisti hyppää kuumaan (lue kiehuvaan) lähteeseen ja kuolee. Ja jollakin kummallisella, kysymykseksi jääneellä, sairaan kierolla tavalla saavat sinut nauramaan mukana! Ja vielä lisäämään löylyä tai asteita pesään: ”Ehkä se oli sen verran tyhmä tapaus, että parempi ettei ole sikiämässä!” minä sanoin ja hirnuimme joukossa. Kamalaa. Minä empaattinen maailmansyleilijä tunsin muuttuvani monsteriksi yhden illan aikana, kun kumosimme muutamat tuopit paikallisten kanssa – jotka olivat suomalaisista kiinnostuneina kutsuneet itse itsensä pöytäämme. Oli kyllä hauskaa, ’jos tälle nyt saisi edes nauraa’! Ymmärrän nyt täysin, mistä mustan huumorin mestari Hukleikur Dagsson ponnistaa…
Täyskahjo ilma – Islannin sää
Islannin ilma oli aivan sekaisin. Jos hienostuneessa Brittien saarivaltiossa puhutaan satavan kissoja ja koiria, täällä sataa vesikauhuisia sellaisia! Neljän päivän aikana saimme kokea kaiken mahdollisen tyynen ja myräkän jokaisessa muodossa ja rakenteessa. Kaunis aurinkoinen rauhan hetki saattoi minuuteissa muuttua todelliseksi sääkatastrofiksi, jonka mukaan meinasi lennähtää aivan poppasen maijana. Siinä ilmassa onkin kaitseminen; että mitä laittaa päällensä milloinkin. Kuravaatteetkin on oltava aina mukana Islannin lapsilla.
Keitetylle kananmunalle haiseva suihku
Kun menin suihkuun haistoin kananmunan käryä. Ensin olin ymmälläni hetken, ja sitten tajusin, hetkinen, nyt ollaan vulkaanisella maaperällä eikä naapuri olekaan vaan vinksahtunut kananmunien keittoon päin. Suihkutellessa on siis munan vivahde, mutta vesi kyllä maistuu valtavan hyvältä – kuten kotimaassa. Me kyllä peitotaan islantilaiset tässä, munattomalla versiolla! Vaikka ei mua nyt haitannut, tykkään kuiteskin munista.
Eristäytynyt trendipesä
Ennen Reykjavikiin karkaamista kaverini oli kertonut, että siellä hipsterit tunnettiin jo kymmenen vuotta ennen Suomea. Uskon sen nyt. Vaikka Islanti Reykjavikkeineen on kuin maapallon erityisselli, silti siellä porukka tarpoo tyylillä ja tietoisina kaikista kotkotuksista. Paikka on äärimmäisen ajan tasalla tai jopa aikaansa edellä. Tykkäsin tosi paljon ihanista, söpöliini kahviloista, ravintoloista ja pikku putiikeista, jotka olivat luotu hyvinkin persoonalliseen tyyliin menusta/tarjonnasta sisustukseen. Todella uniikkeja paikkoja, ei ollut toista samanlaista. He ovat visuaalisia ihmisiä siellä. Olipa saari mulle hyvin mielekäs, omituinen ja omatyylinen paikka!
