Halloween-hulabaloo on täällä! Joten funtsinpa, että kirjoittelen viikonlopputekstin Amerikan hienouksista. Ylistän hiukan maata, jota ihailen salaa (eihän Amerikkaa saa ihailla; Amerikka on talousmahti, kapitalistinen sika). Rohkenen tässä nyt kuitenkin paljastaa miksi sitä fanitan, ja Halloween-mörökölli minut vieköön.
Leffakulissit
Kun menin eka kertaa Ameriikkaan, tunsin heti olevani kuin leffakulisseissa. Se on huikea tunne, on siistiä olla osa miljöötä – jonka näemme jatkuvasti filmillä. Diner-kuppiloita, shakkikuviolattioita, tienvarsimotelleja, isoja annoksia, gallonat, viihdettä väreilevät mainosvalot + aivan käsittämättömän kahjo Vegas, peräkylät, aavekylät. Amerikka on vaan kaikenlaisten, erilaisten puitteiden sulatusuuni.
Jenkkihymy
Jenkkihymy on todellista! Kokemukseni pohjalta amerikkalainen hymy tulee syvältä, ja ihmiset ovat aidosti olleet kiinnostuneita, mistä tulen ja minne olen menossa. Joku taksikuski on saattanut yllättää Suomi-tietoisuudellaan ja tiennyt jotain rallikuskeja, joista minä en ole kuullutkaan. Kun taas joku pölkkypää ei ole osannut sanoa, mihin suuntaan on Grand Canyon – vaikka se on valtava ja ollaan jo suhteellisen lähellä. Joka tapauksessa jenkit vaikuttavat hyväntuulisilta ja ystävällisiltä, ja minulla oli ainakin varsin tervetullut olo rapakon toiselle puolelle.
Friikit vuoristoradat
Jos Linnanmäellä rupeaa lähinnä vituttamaan, niin täällä huvipuistoissa saattaa ruveta pyörryttämään. Ne on julmettuja. Laitteet ovat korkeita. Ja radat piiiiitkiä! Kyllä semmoset ainakin kolmen minuutin vuoristoratakyydit saa. Kun sitten ravaa platinapassilla peräkanaa kaikissa kolmessakymmenessä pää alaspäin, niin sitten pitää ottaa jonkinmoinen kit kat breikki. Tuo platinapassi on tosiaan sellainen hävetyksen ja itseinhon aihe; sillä pääsee helvetin pitkien jonojen ohi laitteisiin. Empaattiselle ihmiselle tekee pahaa, kun skidit ja muut köyhät jäävät laiturille nuolemaan näppäjään, kun mulkvisti turisti painaa passilla ohi. En saa itestäni vippiä maksamallakaan.
Markettikrääsä
Mammuttimarkettejahan riittää – ja voitko uskoa, niissä on tosi hauska kierrellä ja löytää kaikkea kivaa! Kaverini teki tuliaisostoksensa Havaijilla Safewayssa, koska hän hehkutti, että sieltä saa halvalla kaikkea pientä mukavaa monelle päämantereella odottavalle. No minulla ei ole kavereita niin paljon kun jenkillä. Itse siis keskityin kahmimaan pieniä matkakokoisia purkkeja ja purnukoita, kuten minikynsilakkoja tai puhdistusaineita. Se oli huippua! Euroopassa ei ikinä löydy pikkujuttuja, ja jos löytyy ne ovat tosi kalliita. Amerikassa kaikki on isoa tai pientä, ääripäissä mennään!
Ihmeellinen luonto
Maa on niin kaunis! Luonto on niin monimuotoinen, että huh hellettä tai pakkasta, ja maisemia on taas joka lähtöön. Amerikan luonto on ihmeellinen. Toivon että voin tehdä pian uuden road tripin.
Unelmat ja starat
Obama, Andy Warhol, Jack Kerouac, Prince, Edgar Allan Poe, January Jones, Whitney Houston, Jackie Kennedy, Shaun White… Amerikan ansioluettelo on vaikuttava. Jenkkilipun tähdet kuvastavat 50 osavaltiota, mutta voisin heittämällä luetella 50 mahtavaa artistia. Maa ei ole mikään tasapuolisuuden perikuva ja eläminen maallikolle on siellä aikamoista työjuhtan hommaa, mutta propsit siitä, että unelmia Amerikka lietsoo ja tuhkimotarinoita tapahtuu. Tämä taika ja rohkeus tarttuu myös vierailijaan!
