Whattawowmemory: Vappu lähteellä Uudessa-Seelannissa
Voi että, voin kertoa teille hyvin erityisestä vapusta. Sen juhlallisuudet tapahtuivat kokonaan keskellä puhdasta luontoa – ja olivat jotain aivan erilaista mitä yleensä on tottunut. Tämä oli rauhallinen, nautiskeleva vappu. Mieti kirkasvetinen jokilaakso kauniine vihreine raikkaine maisemineen ja siellä juokseva kylmä vesi. Mutta ei siinä vielä kaikki; maisteltuasi kylmää vettä kahlaa juuri oikeaan kohtaan ja tunne täydellisen passelin lämpöinen vesi joen uomassa missä aloittaa vappunautinnot. Tällaisessa paikassa kylvin neljä vuotta sitten kokonaan luonnon ihmeen omana.
Muisto sijoittuu Uuden-Seelannin syksyyn ja Taupoon. Ilma oli kirpeän raikas mutta vielä lämmin, ja vesi piti lämpimänä joka tapauksessa. Muistan kuinka hyvältä kulaus kylmästä laadukkaasta oluesta tai siideristä maistui – olimme varautuneet kätevän kokoisella kylmälaukullisella. Mikä oli uskomattominta oli että kaiken hemmottelun kukkuraksi siellä virtasi vesi solisten ja ihanteellisella paineella. Luonto järjesti vielä kaiken tämän ilmaisen hienouden päälle niskahartiahieronnan. Wow. Olin hyvin onnellinen tässä erityisessä hetkessä ja tulen muistamaan tämän vapun onnekkaana aina.
Lilluimme kaverini kanssa koko päivän tällä lähteellä. Meitä oli vain me kaksi, kuinka uskomatonta. Juttelimme, siemailimme ja rentouduimme. Sitten kun raaski viimein lähteä oli varpaat ja sormet ihan mummona! Niin kauan siellä oltiin. Ah, voi että.
Ärvellyksenä vapunvieton päälle ja ikimuistoisuuden maksimoinniksi paluumatkalla tiellä kohtasimme opossumin – jolla oli kintut taivasta kohti, silmät rakseina ja pullo köllötti mahan päällä! Joku oli tehnyt irvokkaan pilan roadkillille.
Klara vappen hei!
Whattawowmemory on toistuva juttusarja, johon vangitsen vahvimmat reissun päällä kokemani tunnetilat, jotka tulen muistamaan aina. Liitän mukaan myös erityisen kappaleen, joka vie aina uudestaan tähän hetkeen.
