Italian snoukkakeikka
Tuli käytyä kääntymässä Italian maalla taas sitten viimeisen. Saapasmaassa tulee pyörähdettyä suhteellisen usein, koska se on Maltan merellisessä naapurissa ja koska sinne on superhalpaa mennä. Näillä strategioilla valitsimme Antin kanssa Italian Alpit myöskin laskupaikaksemme, kun lähdimme lumilautailemaan Keski-Eurooppaan. Verrattuna esimerkiksi suolaisen hintaiseen Sveitsiin Italia oli itsestäänselvyys! Menot, majoituksen hinnoista ja hissilipuista after ski -juomisiin ja vehnäisiin syömisiin, olivat sulavia hinnoiltaan.
Niinpä olivat myös mäet! Jo toisen kerran olimme Alpeilla aivan kauden lopussa ja nyt tultiin kyllä siihen tulokseen, että vaikka rauhallisuus ilman ihmismassoja on buenoa, ovat rinteet kyllä tuossa vaiheessa kevättä jo liian pehmoisia. Aivan korkealla huipulla ne olivat paremmassa kunnossa, mutta huipulla tuuli ja sekä sää että näkyvyys oli paljon huonompi. Olimme laskemassa siis Ponte di Legnossa – nelisen tuntia Milanosta bussilla tai junalla ylös vuorille. Kohteessa pärjäsi loistavasti ilman autoa, kun hotellin sai aivan hissien vierestä!
Meillä oli muutama päivä kohteessa. Alkuun jalat olivat taas aivan muussina pitkästä aikaa laskettaessa, mutta pakko oli laskea kun ei päiviä liikoja ollut. Onneksi kintut vertyivät sitten ja alkoivat yhteistyökykyisiksi. Heräsipä tällä reissulla kuitenkin sellainen kehitysajatus, että jatkossa voisimme tehdä ihan viikon laskureissuja, jolloin mäessä voisi täysien päivien sijaan nautiskella joitakin tunteja. Myöskin, juuri kun lasku lähtee taas kulkemaan on mukava saada jatkaa fiilistelyä eikä lähteä heti pois! Pitempiä reissuja ja hiukka aiemmin vuodesta olivat siis opetukset.
Suosittelen kyllä Alppeja jokaiselle. Se on jotenkin ihana yhdistelmä lomaa, kun lumen lisäksi on kirkasta auringonpaistetta. Tietty myöskin mäenlaskun pituus ilahduttaa.
Mennessä piipahdimme myös ensimmäistä kertaa elämässä Milanossa. Jännä kun olin kuullut muutamilta torua Milanosta: ettei se ole niin kiva kaupunki, mutta minä kyllä tykkäsin! Ilma sattui kohdilleen, lämmintä oli jokin 23 astetta, kuuma keskellä kevättä! Kuljeksimme Outlet-liikkeissä ja Vintage-myymälöissä, mutta mitään en ostanut. Minua suorastaan ärsytti, kun outletit olivat törkyisästi kasanneet satojen eurojen arvoisia designmerkkejä sekanaisiin, ylitäysiin rivistöihin. Siinä ei ihan tuntunut, että edelleen hypisteli 500 euron laukkua, jonka lähtöhinta oli 1500… Naurettavaa. Myöskin vintageliikkeet olivat jotenkin nihkeitä, kun vanha, kiertävä tavara maksoi myös siellä maltaita.
Milano oli arvovaltainen kaupunki. Eron sen kaupungin ja esimerkiksi Napolin jengeihin kyllä tunsi. Siitä Italia onkin niin erikoinen maa, kun siellä on täysin ääripäiden kansaa ja luonteita ja myöskin luonnonympäristöjä – rannoista niihin Alppeihin. Mahtava maa. Seuraavaksi tekisi mieli sinne Napoliin tai ajelemaan Sisiliaan!
Enemmän tuli kuvattua Milanossa (laskuilta ei niinkään ehtinyt):
